Taidetalon joulumyynti, pop up -näyttely, 3.12- 22.12.2025
Näyttely on avoinna:
ti-pe 14-18
la-su 11-15
Näyttelyt
Taidetalon joulumyynti, pop up -näyttely, 3.12- 22.12.2025
Näyttely on avoinna:
ti-pe 14-18
la-su 11-15
Näyttely on avoinna 30.11.–19.12.2024 Järvenpää-talon aukioloaikojen mukaisesti.
Varmista aukioloajat Järvenpää-talon sivuilta: https://www.jarvenpaatalo.fi/
Näyttelyn juryttivät kuvanveistäjä Juha Menna ja kuvataiteilija Laura Pohjonen.
Näyttelyssäni 75-vuotiaana katson menneeseen töideni kautta, kuitenkin tämän päivän katseella. Mitä ne minussa nostavat tänään pintaan?
Tänä Elämän juhla-vuonna tehdyt työt ovat saaneet syntymisensä lähtökohdat sekä henkilökohtaisista elämäntapahtumista, että ajassa liikkuvasta todellisuudesta.
Työskentelyni hakeutuu edelleen kierrätysmateriaalien pariin, joita vuosien varrella on karttunut hyvään järjestykseen ”leikki”huoneeseeni. Myös maalaaminen on alkanut innostaa uudelleen ja toivon elinpäivieni jatkuvan luovuuden monialaisissa merkeissä.
Näyttelyvieraillani on mahdollisuus osallistua 1.12. asti avaamaani Syöpäsäätiön merkkipäiväkeräykseen. Lehtisiä tietoineen on näyttelytilassa.
Muistikuvia
Ihminen salaisuuksineen, tunnetiloineen kiinnostaa.
Ilmeinen, kätketty ja mystisyys. Omat muistikuvat ja
tunnetilani muuttavat näkemääni totuutta kuvaksi.
Värien voima, valo ja varjo hallitsevat tekemistäni.
Muutama näistä teoksista on saanut ensimmäisen
versionsa vuosia sitten, mutta vasta nyt jatkettuani
niitä tuntui, että ne ovat valmiit esille.
Ihmisiä töissä
Kun varasin näyttelytilan maaliskuussa 2024, oli aikomuksenani tutkia kuvallisesti sitä, miltä asiantuntijatyö näyttää. Minua kiinnosti, kuinka voisin tuoda näkyväksi työtä, joka ulospäin ei näytä juuri miltään: päänsisäinen prosessointi, tietokoneen näpyttely, tiimien dynamiikka, organisaatiomatriisin toiminta.
Kesäkuussa 2024 jouduin uuteen tilanteeseen päätyessäni työn rakenteiden ja rutiinien ulkopuolelle. Syntyi tilaa hälylle ja kaaokselle. Miltä merkityksen ja mielekkyyden kysymykset näyttävät, kun elämää keskeisesti jäsentänyt kehys poistuu?
Tutkin näyttelyssäni, mitä työ merkitsee rutiinien sisä- ja ulkopuolella, miltä välitilassa oleminen tuntuu. Kuinka tehdä näkyväksi se, mikä ei näytä juuri miltään.
Idea ja teokset: Juha Piiroinen
Videon editointi: Yrjö Teinilä
Luonto on voimavara, innoittaja ja kaiken luovuuden lähde. Kuvaamme töissämme luontoa ja siellä viihtyviä
eläimiä
Niissä näkyvät todelliset, ympärillämme olevat maisemat kuten ehkä myös mielenmaisemat eläimineen.
Luonnon kiertokulku tuo värien vaihtelua ja jatkuvaa muutosta. Mutta myös tervetullutta tuttuutta aina
vuodenajan vaihtuessa. Jokakeväinen kurkiaurojen saapuminen on aina yhtä sykähdyttävä kokemus
vuodesta toiseen, eikä lintujen pesänrakennuspuuhia kyllästy seuraamaan.
Toisaalta, silmiään ei voi sulkea myöskään siltä tuholta mikä luontoa uhkaa ja mihin meidän pitäisi
viimeistään nyt reagoida. Sekin näkyy joissain töissä.
Kaikkiaan, luonto on ehtymätön, koko ajan muuttuva, aina ympärillämme oleva elävä taiteilijan malli.
Mitä enemmän meitä on, sitä yksinäisemmäksi tunnemme itsemme. Voimme kulkea läpi kaupungin kohtaamatta toisen katsetta. Yksinäisyys on nykyajan vitsaus: se satuttaa ja sairastuttaa.
Minulla oli ilo olla kuuntelemassa keväällä 2024 kasvatuspsykologian professori Nina Junttilan luentoa yhteisöstä ulossulkemisesta eli ostrakismista. Tämä innoitti minut toteuttamaan nyt pidettävän näyttelyn.
Välineenä käytän maalauksissa kahvia. Myös tämä on symbolinen ele kuvaamaan yhteisöllisyyttä mikä voi olla sekä kokoavaa että poissulkevaa. Pyrin saamaan kuvat studiotilaan niin, että tilaan tulija voisi nähdä mahdollisimman paljon katseita ja myös tulla kuvien kautta nähdyiksi.
TAIKAYÖ Järvenpään Taidetalo 10-29.9.2024 ti-pe 14-18, la-su 11-15
Olemme kolmen uusmaalaisen, Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja
viestinnän yksiköstä valmistuneen kuvataiteilijan ryhmä, Outi Mietala, Outi
Turtiainen ja Sinikka Ustinov-Jones. Ryhmämme on vuosien varrella pitänyt
lukuisia näyttelyitä yhdessä gallerioissa ja museoissa vuodesta 2002 asti.
TAIKAYÖ
Näyttelymme ”Taikayö” tuo näyttelyyn tärkeän elementin elämän kantavista
voimista, yön ja pimeän. Teokset muistuttavat alitajunnan, pimeyden ja
katseen tavoittamattoman tärkeydestä luovuudelle ja maailman
salaperäisenä kokemiselle. Öinen tietoisuus ja tummat, samettiset sävyt
ovat osa rikkautta ja kuuluvat maailmaan kuten kirkkaus ja auringonpaisteen
lämpökin.
Yön taika on unen, mielikuvituksen ja tuntemattomien mahdollisuuksien
aikaa, jolloin mieli voi loihtia esiin uskomatonta kauneutta, mutta myös
outoja näkyjä ja pimeän varjoissa lymyäviä olentoja.
Outi Mietala
Koska työstän mielikuviani abstraktin kuvataiteen keinoin ja siten pyrin kuvaamaan
ilmiöiden sisintä olemusta, en kuvannut Taikayötä tavalla, joka toisi esiin sen, miltä
Taikayö näyttää ulkoisesti (salaperäiseltä tietenkin!). vaan maalasin Taikayössä
tapahtuvia energioiden muutoksia.
Siis taikayöni sisältää salaisia merkkejä, loitsuja, muodonmuutoksia ja öisen kuun
katseen kaikkialle ulottuvaa läsnäoloa. Ja kaikki maagisuus paljastuu vain pienen
hetken, Taikayön, aikana.
Teokseni ovat yhdistelmätekniikoin toteutettuja ja sarjallisia maalauksia.
Outi Turtiainen
Näyttelyn maalaukseni kertovat luonnon salaperäisistä voimista sekä tarujen
mystisestä maailmasta, niissä nousevat esiin elämän energiat ja kätketyt tummat
salaisuudet
Teokseni ovat syntyneet akryylivärein sekatekniikalla.
Sinikka Ustinov-Jones
Pääni pulppuaa ideoita ja ajatuksia aiheesta. Toteutan teokseni näiden mukaan ja
samalla saan niistä uusia ideoita. Taikayö on minulle mystinen aihe, josta pimeän
ajan myyttiset salaperäisyydet konkreettisesti hahmottuvat.
Teokseni ovat toteutuneet sekatekniikalla kierrätysmateriaaleista ja yllätyksellisistä
löydöistä.
Olemme kolmen uusmaalaisen, Tampereen ammattikorkeakoulun Taiteen ja viestinnän yksiköstä valmistuneen kuvataiteilijan ryhmä, Outi Mietala, Outi Turtiainen ja Sinikka Ustinov-Jones. Ryhmämme on vuosien varrella pitänyt lukuisia näyttelyitä yhdessä gallerioissa ja museoissa vuodesta 2002 asti.
TAIKAYÖ
Näyttelymme ”Taikayö” tuo näyttelyyn tärkeän elementin elämän kantavista voimista, yön ja pimeän. Teokset muistuttavat alitajunnan, pimeyden ja katseen tavoittamattoman tärkeydestä luovuudelle ja maailman salaperäisenä kokemiselle. Öinen tietoisuus ja tummat, samettiset sävyt ovat osa rikkautta ja kuuluvat maailmaan kuten kirkkaus ja auringonpaisteen lämpökin.
Yön taika on unen, mielikuvituksen ja tuntemattomien mahdollisuuksien aikaa, jolloin mieli voi loihtia esiin uskomatonta kauneutta, mutta myös outoja näkyjä ja pimeän varjoissa lymyäviä olentoja.
Muinaisuuksia
Tomi Åberg
10.9.-29.9.2024, Studio, Taidetalo, Myllytie 13 A, Järvenpää
Hopea- ja kultakynäpiirustuksissani olen pyrkinyt kuvaamaan “Muinaisuuksia”:
näkyväisen maailman lihallisuutta ja ihmisen perusominaisuuksia. Teosten aihepiiri
on hyvin rajattu, sekä hyvin henkilökohtaisen symboliikan ja tunnetilan värittämä.
Niissä on voimakas eroottinen ja eskapistinen vivahde, tai kuten minulle on
taiteestani joskus myös sanottu: “Europan ryöstön -maailma”.
Härkähirviön kyydissä taivaalle nouseva Euroboi on oma Europani; mukaelma
muinaisesta tarusta androgyynisen kauniin nuorukaisen hahmossa. Sitten ovat
jumalattaret, joiden jalkojen alla kyyristelee kauniita nuoria miehiä, tai joiden jalkoina
ovat käärmeet, tai jotka pitelevät käärmeitä. Jos teoksissani on jonkinlainen Europa,
on niissä myös jonkinlainen Klytaimnestra tai tämän paremmin tunnettu sisar
Helena, jonka kauneus oli syynä Troijan sotaan. Tällaisissa naisissa ovat naisen
kaikki mahdollisuudet petokseen saakka (Mika Waltaria mukaillakseni).
Elokuun 2024 vietin taiteilijaresidenssissä Japanin Gunma-prefektuurin
Harunajärvellä. Vierailin myös Gunman muinaisten kuninkaiden haudoilla.
Muinaishaudoilla olevia onttosilmäisiä haniwa-veistoksia ilmestyi piirustuksista jo
yhteen, samoin vuoristotien korkearinteisten kallioiden mäntymetsä.
Japani-vaikutteet korostuvat kuitenkin vielä ennen kaikkea sommitelmallisesti:
pystysuoruus ja hyvin usein myös tyhjän tilan jättäminen osaksi sommitelmaa.
Teoksissani on vertauskuvallinen ulottuvuus. Ajan kuluessa hopea hapettuu ja se
muuttuu ruskehtavaksi. Vanhetessa elämän lihalliset ilot, unet ja fantasiat käyvät
mielestäni myös ruskehtaviksi; ne lakastuvat kuin syksyn ruskan lehdet talvea kohti.
Sitten on kulta, joka ei hapetu. Siinä on subliimi, täydellisen turmeltumaton elementti,
joka hopeasta puuttuu. Mätä ja loisto sopivat hyvin yhteen. Siihen tiivistyy kaikki
oleellinen, mitä ihmisestä on tiedettävä.
Näyttely on avoinna: ti – pe klo 14 – 18, la – su klo 11 – 15, ma suljettu. Avajaiset
tiistaina 10.9. klo 18. Näyttelyyn on vapaa pääsy. Tervetuloa!
Anne Saastamoinen Taidetalon Galleria I ja II
Anne Saastamoinen on Lahden Muotoiluinstituutista
valmistunut muotoilija ja hänellä on oma ateljee
kotonaan, jossa hän veistää, valokuvaa, maalaa ja
muotoilee. Hän on myös aloitteleva keraamikko.
Hänellä on myös puutarhurin ja metalliartesaanin
tutkinnot, joita hän hyödyntää teoksissaan. Anne
käyttää ennakkoluulottomasti eri materiaaleja,
esimerkiksi viimeisin teos on tehty heinästä ja
sokerista.
Hänen inspiraationsa kumpuaa barokki- ja
rokokooajan tyyleistä, joihin hän tykkää
yhdistää muun muassa runsaita naisvartaloita
teemalla — mitä runsaampaa, sitä kiintoisampaa.
Myös ajan teemat ja poliittisuus näkyvät hänen
taiteessaan.
Näyttelyssä on keskitytty erilaisiin naiseuden
teemoihin huumorin ja rokokoo-aikakauden avulla.
Anne on erityisen tyytyväinen tekemäänsä
keraamiseen reliefeihin, joka on ikkunalaudalla vielä
ilman nimeä.
Anne Saastamoinen on Ornamon ja Järvenpään
Taideseuran jäsen. Hänelle myönnettiin stipendi
muotoilijaksi valmistuttuaan vuonna 2022. Annen
töitä on ollut esillä mm. Suomen kello- ja korumuseo
Kruunussa ja eri gallerioissa Uudellamaalla.
Anne Saastamoinen on mukana kansainvälisessä
vuoden kestävässä Koru8-triennaalissa, joka aloitti
toukokuussa Punkaharjun Lusto-museossa ja jatkaa
Oulun taidemuseoon joulukuussa. Lokakuussa
alkaa ajatuksia herättävä ja kantaaottava näyttely
Lahden Trion Ikkuna-galleriassa teemalla Vihaiset
lapset. Tällä kertaa aiheena barokki.
Pekka Tukonen ja Olavi Ruohomaa
Kaksi miestä , kolme sointua
Näyttelyssä kuvataan Järvenpään rakennettua ympäristöä ja elämää kaupungissa valokuvin ja
maalauksin. Kahdella eri taiteiljalla on eri lähtökohta ja näkökulma.
Pekka Tukonen on toiminut opetusalalla koko työuransa ja harrastanut kuvataiteita nuoruudesta
asti.
Olavi Ruohomaa on työskennellyt ict-alan myyntitehtävissä noin 20 vuotta ja sen jälkeen vähän
pidempään remontoinut asuntoja. Hänen kuvausharrastuksensa alkoi vuosituhannen alussa
ensimmäisen digikameran hankinnan myötä.