KARIKKO / REEF, 6.9.- 25.9.2022 Saara-Maria Sipponen Taidetalon Studiossa
KARIKKO Installaatio koostuu kolmesta osasta, Kuori, Saari ja Kota.
Teokset ovat kolmiulotteisia kivi- ja keramiikkakollaaseja. Ne ovat pieniä veistoksia. Niistä jokaista voi tarkastella erillisenä, itselleen tarkoitusta etsivänä entiteettinä. Installaatiossa kappaleet on hajautettu toisistaan. Tästä johtuen teoskokonaisuus muodostaa osiensa välisiä tiloja pohtivan yhtälön.
Keraamiset teosten osat ovat alkuperäisesti käyttöesineitä tai orgaanisia kappaleita. Valmisesineiden käytöllä pyritään korostamaan niiden paradoksaalista arvoa, arvottomuutta. Esine on tarpeeksi mitäänsanomaton hylättäväksi, silti löytäjälleen yksilö. Taide on alati harjaantuva tapa katsoa olevaa.
Kivenkaiverrus on joko luonnosmaista tai mahdollisimman viimeisteltyä tulkintaa. Kulloinkin käytetyn kivilajin luontaiset ominaisuudet korostuvat. Ne ohjaavat hidasta työprosessia, asettavat sille vaihtoehtoisia päämääriä ja uusia lähtökohtia.
Kivet ja keramiikka tasapainottuvat pinnoilleen. Ne yhdistyvät painovoimallaan. Yhtenäisyys on niille luonnollista.
Tekijä hukuttautuu ajatukseen ja toimintaan.
Karikko on pinnan alla.
REEF
The installation is devised in three parts. Shell, Isle and Cocoon.The objects are three dimensional stone and ceramic collages. They are small sculptures that can be observed as separate self-discovering entities. In the installation they are decentralized. Thus the entirety of the installation creates an equation which contemplates the spaces left in between.
The ceramics, by originality, are ready-made objects or organic pieces. By the use of the objects the paradox of value – devalue is highlighted. The item is worthless to the extent of being discarded yet contains unique individuality to the discoverer. Art offers an ever evolving view to reality.
The carving process is either sketchy or crafted into consummation. This is determined by the natural status of the medium in use. This guides the unrushed procedure and allows the destination to vary. New possible premises are created.
The parts of the whole are balanced into the surface. They are conjoined by gravity. Unity comes naturally.
The artist is drowned in thought and act.
The reef is submerged.