Järvenpään Taideseura

silitä minua muistoksi

Merja Turpeinen

Käytän teoksissani turkiksia, joita olen löytänyt jätelavoilta, kirpputorien hylkykoreista tai saanut ihmisiltä, joilla ei ole niille enää käyttöä.

Olemme kaikki nähneet ja kuulleet turkiseläinten kärsimyksestä. Nämä eläimet, joiden turkkeja nyt työstän, on kasvatettu tai metsästetty turkiksi. Monet vain niiden kauneuden ja statusarvon takia.

Nyt ne on hylätty. Poistettu käytöstä. Turkit ovat vanhoja, likaisia, rikkinäisiä, epämuodikkaita, epäsopivia, epäeettisiä. Ne viedään kirpparille, roskikseen tai kaatopaikalle. Eivät kelpaa enää.

Haluan palauttaa näille hylätyille niiden arvon. Antaa niille mahdollisuuden tulla nähdyksi uudella tavalla – kauniina ja arvokkaina. Antaa uuden elämän. Jonkun kotona, jonkun kosketeltavana, jonkun ihailemana.

ps. Melkein kaikkia teoksia saa oikeasti koskea ja silittää.