Järvenpään Taideseura

Todellinen epätodellisuus näyttely käsittelee miten ympäristö ja tapahtumat maailmassa vaikuttavat  meidän todellisuudentajuihimme. Näkeekö ihminen maailman erivärisenä tai erimuotoisena, kun hänen elämässään tapahtuu jotain hyvää tai huonoa? 

Kun olin hahmottamassa näyttelyn nimeä, vahingossa löysin sellaisen mielialan diagnoosin kun depersonalisaatio, joka tarkoittaa sitä, että henkilö kokee persoonallisuutensa, identiteettinsä, ruumiinsa tai ympäristönsä muuttuneen niin, että ne eivät ole entisensä kaltaisia tai ovat jollakin tavoin epätodellisia. Silloin tällöin esiintyvä depersonalisaatio ei välttämättä ole oire mistään psykiatrisesta tai ruumiillisesta sairaudesta. 

Tämä on saanut minut ajattelemaan, kuinka usein monille meistä tulee sellainen hetki, kun voimme samastua tähän.

Taide on antanut minulle mahdollisuuden käsitellä monia elämän menoja. Kaikkia sisälläni olevat tunteet, joita en pysty hahmottamaan, selittämään tai edes ymmärtämään ja jotka alkavat itestään hahmottumaan ja kypsymään jollakin oudolla tavalla taiteen tekemisen aikana. Monikerroksinen pintarakenteinen maalaus toimii minun päiväkirjana, jossa kerron mitä käyn läpi juuri tänä hetkenä. 

Maisema on ollut aina kiinnostava aihe minulle, koska liikun luonnossa paljon, seuraan valon ja varjon vuoropuhelua. Luonto on meitä kohti aina rehellinen ja se voi antaa iloa ja nautintoa mutta voi myös järkyttää ja jopa tuhota. Tuhon jäljet ovat rumia, mutta rumat tapahtumat riisuvat kaiken tarpeettoman, jonka ihminen ajattelee tarvitsevan. Se paljastaa meille uudestaan ja uudestaan samoja asioita, joka arkielämässämme unohtuu –  iloitse tässä hetkessä, opi elämään, eikä suorittamaan elämää, pysähdy ja kuuntele, katso ympäri, näe valoa.

Luonnon valo on jatkuvasti muuntuva ilmiö, sama asia eri valoissa näyttää erilaisena, niin tapahtuu elämässäkin. Viime aikoina olen kuullut ihmisten sanovan ettei ikinä voi kuvitella tämän päivän tapahtumat todeksi. Mitä oli tuntunut vielä hetki sitten epätodelliselta, tänään  muuttuu todeksi. 

Luonto taipuu ja palautuu aina samaan lähtöpisteeseen – kaikki alkaa alusta, uusiutuu. Voiko luonto pelastaa ihmisen henkiseltä koventamiselta, niin kun se pelastaa minua? 

Nyt minun päiväkirja on auki luettavaksi.