Taustaa teoksista Järvenpään Taideseuran vuosinäyttelyssä 2025
Julia Tuomioja
Kolme teostani Unessa samassa, Unessa 2112 ja Unessa 240 kuvaavat puolisoani erilaisissa unimaisemissa. Haluan jättää lopullisen tulkinnan kuitenkin katsojalle. Nämä teokset ovat osa laajempaa teoskonaisuutta nimeltä Jee! Sukset!
Irene Timoskainen
Teokset Keltainen raitapaita, Musta raitapaita ja Mustaa pitsiä. Teokset kuuluvat sarjaan Kissa piilossa.
Sarja sai alkunsa, kun halusin niin kovasti kuulua tiettyyn joukkoon, mutta tuntui ettei minua hyväksytty. Halusin kertoa maalauksilla – Jos piilotan osan minusta. Hyväksytäänkö minut sitten? Jokaisessa teoksessa on myös oma sen hetkinen tarina. Kissa itsessään on kiinnostava eläin ja se merkitsee minulle omantien kulkijaa. Kukat teoksissa kuvaa uutta, uuden alkua ja kauneutta.
Raisa Helin
Kaikki kolme teostani ovat sarjasta Kun olin kymmenen, joka on alun perin esitetty taiteilijakirjan muodossa.
Sarjan kuvat ovat otoksia ohi kiitävistä hetkistä lapsen silmin. Haastattelin teossarjaa varten kymmenenvuotiaita poikia ennen kuin aloitin sen suunnittelun ja työstämisen. Lapsen maailmassa mielikuvittelu korvaa aikuisten maailman paradigmojen ja normien värittämät ajatusmallit, mikä mahdollistaa ympäristön ja ilmiöiden havainnoinnin vapaammin. Mielikuvittelu värittää ja korvaa lapsen ”tietoa”, joka ei vielä ole yhtä ”fakkiutunutta” kuin aikuisen ”tieto”.
Sipuliina Kinanen
Tässä lisäselvitys ajattelusta töideni taustalla (Lumme-sarja).
Työssäni on feministinen ote. Maalaamalla kukkia kyseenalaistan naisvihamielistä kulttuuria ja mieskeskeistä maailmankuvaa, jossa naistyypillisyys ja naisten asioiksi mielletyt asiat leimataan usein toisarvoiseksi, hömpäksi ja turhamaisuudeksi. Kukkien maalaaminen tarjoaa minulle väylän käsitellä henkilökohtaisia ja yhteiskunnallisia teemoja esteettisesti ja samalla perinteistä kuvastoa haastaen ja kyseenalaistaen tekemilläni visuaalisilla valinnoilla.
Myös työtapani linkittyy feminismiini. Työskentelen pääasiassa akvarelleilla. Symboliset kukkani syntyvät vesivärin monipuolisia ominaisuuksia tutkimalla ja hyödyntämällä. Akvarellimaalaus kantaa edelleen osittain historiallista painolastia ja jää edelleen varjoon ns. vakavastiotettaville tekniikoille. Työlläni taistelen tätä mielikuvaa vastaan ja etsin samalla uusia tapoja käyttää värejä ja vettä. Pigmenttien liike märällä paperilla on hypnoottista seurattavaa, annan työssäni tilaa ja aikaa sille. Toisaalta haluan sekä teknisesti, että symbolisesti tuoda töihin vahvuutta ja särmää, teoksen ei tarvitse olla kaunis täyttääkseen tehtävänsä. Virheitä, vahkoja ja sattumia sekä hallittua akvarellitekniikkaa vuorottelemalla tuon kukkiin sen sisällön, herkkyyden ja vahvuuden, jota tavoittelen.
Lumme-sarjassa käsittelen lummetta naiseuden ja kauneuden symbolina. Kukka kurottaa pohjasta veden pintaan kasvattamalla pitkän, sitkeän varren. Sameassa vedessä piilee vahva, niljainen ja leväinen varsi, joka mahdollistaa kukoistuksen. Pinnan alla piilevä rumuus, kuona ja voima kukoistavat lumpeiden sarjassa rinta rinnan herkän kukan kanssa. Molemmille on tilaa, molemmille on tarvetta.
Heini Laaksonen
En tiedä tuoko tämä lisäselitys hirveästi lisää syvyyttä työhön, mutta selitän vähän ’would you love me if i was a worm’in taustoja: Joitain vuosia sitten netissä oli trendi että (yleensä)tyttöystävät kysyivät poikaystäviltään ’would you love me if i was a worm’ ja yleensä toivoivat vastausta ’joo’. Ja poikaystävät näyttivät olevan ihan kyllästyneitä siihen. Otin itse kannan näin vuosia trendin jälkeen että en esitä sitä vain äryttävänä kysymyksenä ja kuvaan mielikuvutkusellista ajatuksen kulkua elämästä matona.
Minna Jaskari
Teokseni ovat puheenvuoro luonnon puolesta.
Everything Connected III muistuttaa siitä, että universumissa kaikki elementit ovat yhteydessä toisiinsa ja vaikuttavat kokonaisuuteen.
Lajinsa viimeinen – Muistokirjoitus ottaa kantaa luontokatoon yhden kuvitteellisen lajinsa viimeisen kautta. Tasapaino järkkyy, luomakunta suree ja minä laadin muistokirjoituksen.
Varhaiskaalit kuvaa jatkuvuutta, toivoa, uuden kylvämistä. Ihminen ei ole pelkästään ympäristöään tuhoava pahis. Teos on käsin vedostettu japaninpaperille. Taustalla on toinen japaninpaperi. Paperit roikkuvat vapaasti ohuesta puurimasta, jotta paperien ilmavuus ja läpinäkyvyys säilyvät. Teoksen ideaan siis kuuluu, ettei sitä kehystetä.
Marju Karlsson
Kyllä minulla on ollut lähtökohtana vanhojen teosten maalauspohjat, joihinkin teoksiin olen jättänyt vanhaa maalauspohjaa enemmän ja toisiin vähemmän, jokainen työ on haastanut minua omalla tavallaan ratkaisemaan taiteellisen näkökulmani ja mitä teoksissani haluan kertoa. Teoksillani otan myös kantaa kierrätykseen ja teosten uudelleen julkisuuteen tuominen.
Seppo Saari
Yleinen palaute: valittu jurytystapa on järkevä proseduuri, joka on ekonominen näyttelyyn hakijoiden kannalta. Lisäkysymyksiin vastaaminen toimii kyllä inspiraationa myös tekijälle itselleen teoksen syventämisessä, kuten on jyryttäjän tarkoituskin.
Tausta: Kyseinen teos perustuu omaan alkuperäiseen maalaukseen.
Olen jo vuosia työni puolesta ollut tietoyhteiskunta-alan asiantuntijana sekä tekoälyn käyttäjä että kehittäjä. Käytän edelleen päivittäin useita tekoälyjä tulosten vertailuun. Tämä työ on tehty maksullisella Midjoyrneyllä, jonka käyttö on ollut itselläni jo yli vuoden tauolla. Olen tehnyt sillä satoja ”tekoälyteoksia” perustuen juuri omiin alkuperäisiin teoksiini. Tulokset ovat inspiroivia. Promptien laadinnassa käytän muita tekoälyjä. Tässä tapauksessa muistaakseni Chat GPT:tä. Muutkin luonnolliseen kielimalliin perustuvat palvelevat hyvin kuten Gemini ym. Kyseessä on ollut kuitenkin joka vaiheessa” luonnolliseen kielimalliin” perustuvat promptit. En enää löydä alkuperäistä promptien kehittelyä enkä käyttämääni toimeksiantoketjua juuri tähän teokseen. Valmis tuotos on tulostettu Ruotsissa. Painotuotteen hinta oli muistaakseni alle 30 €. Tuotoksen pikselit kannatti keinotekoisesti moninkertaistaa/tihentää teoksen koon suurentuessa. Halusin teoksen suurin piirtein samaan kokoon kuin alkuperäinen, mutta tulostevalikoimassa ei ollut juuri samaa korkeus x leveys valinnanmahdollisuutta.
Prompti pelkistettynä: käytä oheista maalaustani niin, että siinä ovat oheiset henkilöt, korosta tilanteen dramaattisuutta ja hallitsemattomuutta.
Vielä täydennystä, kun en ehkä tajunnut, että kiinnostuksen kohde saattoi oli myös toisesta teoksesta – kuka minä olen.
Taustaa:
Erään tilanteen synnyttämässä ”itseterapiassa” (kuten taide usein toimii itselläni): ihmettelin lapsuuden muistojeni totaalisia aukkoja. Sodan jälkeen isäni lähetettiin kotiin ”kuolemaan” yksikeuhkoisena turbekuloosin sodassa saaneena. Hän jäi henkiin, mutta minut viestiin suoraan synnytyksestä Tampereen Joulumerkkikottiin vuodeksi suojaan tartunnalta. Olen saanut varmaan hyvän hoidon, mutta se ei ole ollut jättämättä jälkiä siihen, että ns. kiintymyssuhde, joka syntyy pääosin ensimmäisen vuoden aikana ei ole voinut syntyä omiin vanhempiin. Lisäksi äitini alkoi odottaa seuraavaa lasta, ja minut siirrettiin turvaan ensimmäisen vuoden jälkeen äitini veljen perheeseen. Nuoremman veljeni kohtalo oli samanlainen. Näin siihen aikaan tehtiin, ei ollut vaihtoehtoja. No aikuisiällä omaa identiteettiä on tullut ihmetellyksi ja saanutkin ymmärrystä oman toimintaani. Minusta tuli kiltti sopeutuja, joka sai huomion ja hyväksynnän olemalla kiltti ja muille vaivaa tuottamaton.
Se ilmenee tuonaikaisissa lausunnoissa, jotka vanhempani saivat hoitojakson päätyttyä. Muutoin lapsuuteni kehittyi aika tasapainoisissa ns. normaalissa puitteissa. Mutta itseäni oli monesti vaikea ymmärtää.
LYHYESTI
Tässä kuvassa katselen itsenäni ulkopuolelta näkymättömien vanhempieni vuoteen päädyssä heitä heidän nukkuessaan. Tämä kuva antoi jotenkin levollista kokemusta identiteettiini, olemukseeni ja itsetuntemukseeni: olen lopulta nähty ihmelttelevänä itsenäni. Kuvasta näkyy kaksi vertauskuvallista ikkunaa kodin ulkopuolelle.
Minna Pulli
Teos Hämärän jatuli on maalattu perinteisillä menetelmillä valmistamalleni lumppupaperille (Helsingin paperipaja) ja teos on maalattu perinnepigmenteillä, sidosaineena sokeriliemi. Teoksen toteutuksessa on tutkittu liimattomalle paperille maalaamista perinnepigmenteillä.
Teokset Suojatuli ja Luxatio on maalattu hiekkapigmenttimaalauksena akvarellipaperille. Olen käyttänyt perinnepigmenttejä, sidosaineena arabikumi, johon on lisätty Kökarin hiekkaa ja vettä. Osin tippa alkoholia. Hiekkapigmenttimaalauksessa hiekka tekee omia taikojaan, kuljettaa väriä ja vettä.
Teokset ovat osa Jatulintarha-sarjaa. Jatulintarhat kiehtovat mystisyydessään, niiden merkitys ei ole aivan selvä. Toisaalta spiraalimuoto on ikiaikainen ja sitä on kaikkialla luonnossa sekä ihmisessä. Spiraalimuotoa on maalattu 1400-luvulla kivikirkkojen seinille muiden suojelevien symbolien joukkoon, luultavasti pahan torjumiseksi.
Jatulintarhoja on ympäri Eurooppaa, mutta Suomen rannikoilla niitä on eniten. Sarjaa olen maalannut havaintomaalauksina Saaristomeren retkillä sekä tulkintoina kuvista, joita pyysin purjehtijoita lähettämään jatulintarhoista kesällä 2025 Perämeren molemmin puolin, Suomesta ja Ruotsista.
Jatulintarhoissani on myös henkilökohtainen taso mm. odotusta, kaipausta, tämänhetkisyyden ylittämistä ajassa ja paikassa. Luxatio-teokseni kuvaa myös kokemustani maailmanmenosta, nyrjähdystä ja sijoiltaanmenoa.
Sarja sisältää tällä hetkellä 8 teosta, joista yksi on neljän minimaalauksen teoskokonaisuus. Sarja tulee vielä täydentymään. Hiekkapigmenttimaalausta olen tutkinut residenssijaksolla Kökarissa (Residenssi 2025 Kökar, Ahvenanmaa, The Åland Archipelago Guest Artist Residence)
Sinikka Ikonen
Kokeileva taidegrafiikka on kuten perinteinenkin grafiikka, mutta siinä kaiverretaan haluttu, suunniteltu kuva pvc-levylle, kuparilevyn sijaan. Käytetään syväpainovärejä ja vedostetaan prässillä grafiikan paperille.
Anne Saastamoinen
Alun perin sain ajatuksen tehdä perheväkivaltaa käsitteleviä kuvituksia yhteistyössä jonkin lastenjärjestön kanssa. Halusin kuvata aihetta lapsen näkökulmasta. Jotta teemoja olisi helpompi lähestyä, päätin etäännyttää rankkaa aihetta sijoittamalla tapahtumat historialliseen aikaan. Mieleeni nousivat kiiltokuvien viktoriaaniset lapset sekä barokin ja tudor-ajan estetiikka.
Aihe lopulta pelkistyi muotokuviin, joissa keskityn kuvaamaan lapsen pettymystä, vihaa ja surua – reaktioita aikuisten tekemiin päätöksiin, jotka vaikuttavat ratkaisevasti lasten tulevaisuuteen: ilmastonmuutokseen, lasten oikeuksiin ja yhteiskunnan koveneviin arvoihin.
Teekutsut-teos jatkaa tätä teemaa. Siinä lapset ovat jo ottaneet ohjat omiin käsiinsä – on toiminnan aika. Ilmassa on kostomentaliteettia, joka näkyy lasten häijysti hymyilevissä ilmeissä.
Milja Kolmonen
Teosten lähtökohtana oli leikkisyys ja ilo. Ajatuksena oli toteuttaa työ, jossa voi vapaasti antaa käsien tehdä savesta esineitä. Ensimmäinen työ numero 1 tuli ensimmäisenä, jonka toteutin rakuna.
Toisessa työssä sukelsin meren maailmaan. Työn toteutin korkeapolttona. Kolmannessa työssä siirryin abstraktimpaan ilmaisuun ja mustavalkoiseen väritykseen, työ on myös korkeanpolton työ.
Kun kokosin töitä päällekkäin ajattelin, että numero 2, siinä tällä tekniikalla voisi kertoa myös tarinaa. Ns. tarinapaasit odottavat sopivaa ajankohtaa tullakseen ilmoille.
Heli Tiensuu
Ranskan vallankumoukseen liittyvän maalauksen teemat ”Vapaus, Veljeys, Tasa-arvo” ovat minua aina kiehtoneet. Vahvat ja kapinalliset naiset myös. Olen halunnut istuttaa suuret tunteet ajatukseen PEACE, ja syykin on ilmeinen, vaikka Ukrainan värejä voisi olla enemmänkin. Toisaalta, maailmalla soditaan myös muualla. Äidit kärsivät ja nousevat barrikadeille poikiensa puolesta.
Elisa Pesonen
Taustaa: Kaikki neljä teostani ovat osa Villiryijyt-projektiani.
Kaikki lähtee siitä, että solmin kierrätysmateriaaleista pieniä ja suuria, villiryijyiksi kutsumiani tekstiiliteoksia. Jokainen teos on tarina, oma palansa laajempaa kertomusta. Työskennellessäni ajattelen ”maalaavani” kangaspaloilla. Järjestelen väripaletteja, joista poimin kuhunkin työhön sopivia sävyjä.
Teokseni Järvenpään Taideseuran vuosinäyttelyssä esittelevät noista tekstiiliteoksista edelleen työstämiäni graafisia vedoksia puupinnalla. Valokuvaan teokset eri olosuhteissa, ulkona, sisällä, eri valaistuksissa. Tutkin ja käsittelen kuvia. Otan lukuisia koevedoksia eri materiaaleille, kunnes löydän kullekin sopivan formaatin.
Olen tehnyt vedoksia samalla – ja monin tavoin kokeilevalla – tekniikalla myös paperille ja kankaalle. Näitä kaikkia oli esillä Järvenpään Taidetalon Studiossa kevätkesästä 2024.
Kankaasta kankaaksi – Voiko muistoihin luottaa?
Villiryijyssä käytän pääasiassa kierrätyskankaita, joskus myös lankoja, nukkaa, paperia ja muuta kierrätysmateriaalia, joilla on minulle tai läheisilleni omakohtaista historiaa. En osta kankaita kirpputoreilta enkä etsi niitä elämänpiirini ulkopuolelta. Kaikki on omaa, joskus kipeääkin, historiaa.
Jotkut villiryijyistä valokuvaan ja muokkaan digitaalisesti grafiikaksi, jolla ei näytä olevan enää mitään tekemistä alkuperäisen lähteensä kanssa. Tutkin, miten teos ja sen tarina muuttuu, kun sen matka etenee pienistä revityistä kangassuikaleista suureksi, ehjäksi kankaaksi tai puupinnaksi jälleen. Millä tavoin muisto, elämys tai kokemus muuttuu, kun kuva siirtyy puulle tai paperille?
Vuosinäyttelyyn tarjoamani teokset ovat esillä itsenäisenä sarjana ilman tekstiilistä kontekstiaan. Ne eivät ole riippuvaisia taustatarinastaan, tai niiden ei tarvitse olla.
Lisätietoja: https://elisapesonen.myportfolio.com/villiryijyt
Hannele Heino
Tässä muutama rivi keraamisista laatoista, joita on 6 kpl.
Merkintöjä, nimetön 1, Merkintöjä nimetön 2,….
-Tulen ja savun jättämät jäljet-
”Merkintöjä” viittaa sekä sisältöihin, että tekniikkaan; muistin, kokemuksen ja tuntemuksen siirtämiseen teokseen.
Keskeistä työskentelyssäni on kokemuksen ja materiaalin tutkiminen ja kuinka ne taipuvat ajatuksen muotoon.
Keraamiset laatat ovat saaneet eri materiaaleista, savusta, tulesta ja kuumuudesta oman maisemallisen kuva maailmansa.
Timo Ahjotuli
”Maelstrom definition:
– a powerful often violent whirlpool sucking in objects within a given radius
Avunhuuto johon vastasin ja uskalsin tehdä suuren muutoksen.
Tartuin käteeni.”