Järvenpään Taideseuran vuosinäyttelyn viisi elementtiä.

Näyttelyn kuraattorina olen koonnut näyttelyn viiden teeman mukaisesti. Näyttely alkaa kauneuden käsityksen pohtimisesta ja siitä, miten ihminen on valjastanut kauneuden omaksi ilokseen. 

Seuraavalla seinällä inhimilliset tunteet ja sosiaaliset suhteet johdattelevat miettimään ihmisyyden olemusta. Sosiaalisten piirien kautta luomme ympärillemme turvallista verkostoa, mutta samalla olemme mukana suuressa teatterissa. 

Ihminen on luonnostaan myös rakentaja ja järjestelee elinympäristöään arkkitehtuurin ja materiaalin avulla. Rakennettuun ympäristöön sisältyy paljon tietoa ihmisenä olemisesta.

Luonnonmaisemaa arvotetaan usein ihmisen näkökulmasta ja kauneus on määrittyy katsojan kautta. Ihminen on etäännyttänyt itsensä luonnosta katsojaksi ja kokijaksi.

Eläinten asuttama luonto nähdään villinä ja  pelottavana. Mytologioiden avulla luontosuhteemme saa uskonnollisia piirteitä. 

Viimeisellä seinällä pätevät viidakon lait ja teoksien avulla käydään keskustelua antroposeenisen ja biosentrisen näkemyksen välillä. Voiko luonto olla villiä, muuten kuin ihmisen ahtaasta näkökulmasta katsottuna.

Kuraattori

Niko Saarinen

Todellinen epätodellisuus näyttely käsittelee miten ympäristö ja tapahtumat maailmassa vaikuttavat  meidän todellisuudentajuihimme. Näkeekö ihminen maailman erivärisenä tai erimuotoisena, kun hänen elämässään tapahtuu jotain hyvää tai huonoa? 

Kun olin hahmottamassa näyttelyn nimeä, vahingossa löysin sellaisen mielialan diagnoosin kun depersonalisaatio, joka tarkoittaa sitä, että henkilö kokee persoonallisuutensa, identiteettinsä, ruumiinsa tai ympäristönsä muuttuneen niin, että ne eivät ole entisensä kaltaisia tai ovat jollakin tavoin epätodellisia. Silloin tällöin esiintyvä depersonalisaatio ei välttämättä ole oire mistään psykiatrisesta tai ruumiillisesta sairaudesta. 

Tämä on saanut minut ajattelemaan, kuinka usein monille meistä tulee sellainen hetki, kun voimme samastua tähän.

Taide on antanut minulle mahdollisuuden käsitellä monia elämän menoja. Kaikkia sisälläni olevat tunteet, joita en pysty hahmottamaan, selittämään tai edes ymmärtämään ja jotka alkavat itestään hahmottumaan ja kypsymään jollakin oudolla tavalla taiteen tekemisen aikana. Monikerroksinen pintarakenteinen maalaus toimii minun päiväkirjana, jossa kerron mitä käyn läpi juuri tänä hetkenä. 

Maisema on ollut aina kiinnostava aihe minulle, koska liikun luonnossa paljon, seuraan valon ja varjon vuoropuhelua. Luonto on meitä kohti aina rehellinen ja se voi antaa iloa ja nautintoa mutta voi myös järkyttää ja jopa tuhota. Tuhon jäljet ovat rumia, mutta rumat tapahtumat riisuvat kaiken tarpeettoman, jonka ihminen ajattelee tarvitsevan. Se paljastaa meille uudestaan ja uudestaan samoja asioita, joka arkielämässämme unohtuu –  iloitse tässä hetkessä, opi elämään, eikä suorittamaan elämää, pysähdy ja kuuntele, katso ympäri, näe valoa.

Luonnon valo on jatkuvasti muuntuva ilmiö, sama asia eri valoissa näyttää erilaisena, niin tapahtuu elämässäkin. Viime aikoina olen kuullut ihmisten sanovan ettei ikinä voi kuvitella tämän päivän tapahtumat todeksi. Mitä oli tuntunut vielä hetki sitten epätodelliselta, tänään  muuttuu todeksi. 

Luonto taipuu ja palautuu aina samaan lähtöpisteeseen – kaikki alkaa alusta, uusiutuu. Voiko luonto pelastaa ihmisen henkiseltä koventamiselta, niin kun se pelastaa minua? 

Nyt minun päiväkirja on auki luettavaksi.

Riitta Posti 26.9.2023 – 15.10.2023

Loops of life, loops of mind

Elämä on kuin kudelma, tapahtumien ja ajan ketju. Niin kuin neuleessa silmukka syntyy edellisestä niin myös rakentuu tämä elämän kirjoneule. Silmukka voi pudota, lanka voi katketa, joskus on pakko purkaa.

Ajatus vaeltaa myös menneessä, mieli kutoo tarinaa muististani ja minusta yhtenä silmukkana muiden joukossa.

Ja sittenkin työni on kesken, uusi silmukka neulomatta, keskeneräisyys on mahdollisuus.

Olen utelias elämän ihmettelijä. Pidän sitä taiteilijan etuoikeutena. Valmistuin kuvataiteilijaksi 2021 Turun taideakatemiasta ehdittyäni sitä ennen elää melkoisen erilaista elämää.

Haluan taiteellani koskettaa toisen ihmisen mieltä, ehdottaa vuoropuheluun teosten kanssa. Ehkä löytyy jotain, joka resonoi, kenties jotain uutta matkalla omiin silmukoihin.

Matkalla unelmiin

Olen vuosikymmenien varrella käsitellyt näyttelyissäni eri teemoja.
Tämän näyttelyn teema on Matkalla unelmiin.

Ajatus näyttelyn teemasta syntyi sanoittaja Vexi Salmen tekstistä;
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.

Olen ensisijaisesti maisemamaalari ja luonto on vahvin inspiroijani. Usein liitän maisemaan
myös symboliikkaa. Pyrkimyksenä on tarinallisuus, jossa maisema antaa tarinalle raamit. Tunnelman luominen on keskeinen tavoite maalausprosessissa. Tekniikka on öljyväri.

Unelmieni matkaa oli ilo rakentaa, ehkäpä siksi, että henkilönä olen romantikko ja
saatoin maalauksissa toteuttaa teknisesti pehmeää maalaustyyliäni. Pyrin maalauksissa seesteisyyteen, värien harmoniaan ja rauhalliseen tunnelmaan. Maailma ympärillämme on niin kiireinen ja hektinen, joten vastapainona tavoittelen teoksissa hetkeen pysähtymistä, esteettistä kauneutta ja mielenrauhaa.

Klassinen musiikki on merkittävä osa maalausprosessia. Työskennellessäni aina soi klassinen musiikki. Erityisesti pidän pianomusiikista ja parissa maalauksessa flyygeli on keskeisenä.
Sisällytin näyttelyyn myös muutaman unelmakaupungin ja kotoisen maalaismaiseman lapsuudestani.

Toivon, että viihdyt unelmieni maisemissa!