Jäähyväisnäyttely edesmenneen Taideseuran jäsenen Susanna Huovisen (1968-2023) teoksista vuosien varrelta.

Näyttelyt
Teen kollaasiteoksia paperikuvista, tai rehellisesti sanottuna askartelen lasertulostimella tehdyistä valokuvista leikkaamalla ja liimaamalla kankaalle tai puulevylle sommitelmia. Voisin käsitellä kuvat digitaalisesti alusta loppuun ja suorittaa koko prosessin vain yksinkertaisesti kertaliimauksella. Mutta ei. Käsillä tekemisen ilo jäisi pois, ja vielä tässä työskentelymetodissa, jota kutsutaan image transfer, tai foto transfer-eli kuvansiirto menetelmäksi, on häivähdys jotain analogisen valokuvauksen ajoilta. Kuva tulee vedellä kosteutetusta paperista vähitellen näkyviin, melkein kun pimiössä kehitettäessä valokuva kemikaaliliuoksessa. Aina yhtä maagista, ja käytetty liima vaikuttaa siihen, tuleeko kuvasta läpikuultava tai peittävä.
KEHÄ on Pekka Halosen Akatemian kuvallisen ilmaisun perustutkinnon valmistuvien opiskelijoiden näyttely Järvenpään Taidetalolla 7.-26.11.2023.
Näyttelyyn osallistuvat Johanna Kytömaa, Sanna Nikander, Hilda Paaso-Rantala, Tiia Partanen ja Anna Salminen.
Kehä, jolla kuljemme.
Kehä, jonka muodostamme.
Kehä, joka meidät ympäröi tai jonka ulkopuolelle jäämme.
Kehä heijastaa, häikäisee ja suojelee.
Opintojen aikana olemme muodostaneet oman turvallisen kehämme toisiamme inspiroiden ja yhdessä toimien. Olemme uskaltaneet olla näkyvinä sellaisena kuin olemme – jakaneet ja myötäeläneet taiteen tekemisen äärellä. Pian jatkamme matkaa omilla kehillämme yhteisellä taidekentällä.
Taiteilijat ovat tavattavissa Taidetalolla sunnuntaina 26.11. klo 13–15.
KEHÄ
7.-26.11.2023
Järvenpään Taideseuran vuosinäyttelyn viisi elementtiä.
Näyttelyn kuraattorina olen koonnut näyttelyn viiden teeman mukaisesti. Näyttely alkaa kauneuden käsityksen pohtimisesta ja siitä, miten ihminen on valjastanut kauneuden omaksi ilokseen.
Seuraavalla seinällä inhimilliset tunteet ja sosiaaliset suhteet johdattelevat miettimään ihmisyyden olemusta. Sosiaalisten piirien kautta luomme ympärillemme turvallista verkostoa, mutta samalla olemme mukana suuressa teatterissa.
Ihminen on luonnostaan myös rakentaja ja järjestelee elinympäristöään arkkitehtuurin ja materiaalin avulla. Rakennettuun ympäristöön sisältyy paljon tietoa ihmisenä olemisesta.
Luonnonmaisemaa arvotetaan usein ihmisen näkökulmasta ja kauneus on määrittyy katsojan kautta. Ihminen on etäännyttänyt itsensä luonnosta katsojaksi ja kokijaksi.
Eläinten asuttama luonto nähdään villinä ja pelottavana. Mytologioiden avulla luontosuhteemme saa uskonnollisia piirteitä.
Viimeisellä seinällä pätevät viidakon lait ja teoksien avulla käydään keskustelua antroposeenisen ja biosentrisen näkemyksen välillä. Voiko luonto olla villiä, muuten kuin ihmisen ahtaasta näkökulmasta katsottuna.
Kuraattori
Niko Saarinen
silitä minua muistoksi
Merja Turpeinen
Käytän teoksissani turkiksia, joita olen löytänyt jätelavoilta, kirpputorien hylkykoreista tai saanut ihmisiltä, joilla ei ole niille enää käyttöä.
Olemme kaikki nähneet ja kuulleet turkiseläinten kärsimyksestä. Nämä eläimet, joiden turkkeja nyt työstän, on kasvatettu tai metsästetty turkiksi. Monet vain niiden kauneuden ja statusarvon takia.
Nyt ne on hylätty. Poistettu käytöstä. Turkit ovat vanhoja, likaisia, rikkinäisiä, epämuodikkaita, epäsopivia, epäeettisiä. Ne viedään kirpparille, roskikseen tai kaatopaikalle. Eivät kelpaa enää.
Haluan palauttaa näille hylätyille niiden arvon. Antaa niille mahdollisuuden tulla nähdyksi uudella tavalla – kauniina ja arvokkaina. Antaa uuden elämän. Jonkun kotona, jonkun kosketeltavana, jonkun ihailemana.
ps. Melkein kaikkia teoksia saa oikeasti koskea ja silittää.
Todellinen epätodellisuus näyttely käsittelee miten ympäristö ja tapahtumat maailmassa vaikuttavat meidän todellisuudentajuihimme. Näkeekö ihminen maailman erivärisenä tai erimuotoisena, kun hänen elämässään tapahtuu jotain hyvää tai huonoa?
Kun olin hahmottamassa näyttelyn nimeä, vahingossa löysin sellaisen mielialan diagnoosin kun depersonalisaatio, joka tarkoittaa sitä, että henkilö kokee persoonallisuutensa, identiteettinsä, ruumiinsa tai ympäristönsä muuttuneen niin, että ne eivät ole entisensä kaltaisia tai ovat jollakin tavoin epätodellisia. Silloin tällöin esiintyvä depersonalisaatio ei välttämättä ole oire mistään psykiatrisesta tai ruumiillisesta sairaudesta.
Tämä on saanut minut ajattelemaan, kuinka usein monille meistä tulee sellainen hetki, kun voimme samastua tähän.
Taide on antanut minulle mahdollisuuden käsitellä monia elämän menoja. Kaikkia sisälläni olevat tunteet, joita en pysty hahmottamaan, selittämään tai edes ymmärtämään ja jotka alkavat itestään hahmottumaan ja kypsymään jollakin oudolla tavalla taiteen tekemisen aikana. Monikerroksinen pintarakenteinen maalaus toimii minun päiväkirjana, jossa kerron mitä käyn läpi juuri tänä hetkenä.
Maisema on ollut aina kiinnostava aihe minulle, koska liikun luonnossa paljon, seuraan valon ja varjon vuoropuhelua. Luonto on meitä kohti aina rehellinen ja se voi antaa iloa ja nautintoa mutta voi myös järkyttää ja jopa tuhota. Tuhon jäljet ovat rumia, mutta rumat tapahtumat riisuvat kaiken tarpeettoman, jonka ihminen ajattelee tarvitsevan. Se paljastaa meille uudestaan ja uudestaan samoja asioita, joka arkielämässämme unohtuu – iloitse tässä hetkessä, opi elämään, eikä suorittamaan elämää, pysähdy ja kuuntele, katso ympäri, näe valoa.
Luonnon valo on jatkuvasti muuntuva ilmiö, sama asia eri valoissa näyttää erilaisena, niin tapahtuu elämässäkin. Viime aikoina olen kuullut ihmisten sanovan ettei ikinä voi kuvitella tämän päivän tapahtumat todeksi. Mitä oli tuntunut vielä hetki sitten epätodelliselta, tänään muuttuu todeksi.
Luonto taipuu ja palautuu aina samaan lähtöpisteeseen – kaikki alkaa alusta, uusiutuu. Voiko luonto pelastaa ihmisen henkiseltä koventamiselta, niin kun se pelastaa minua?
Nyt minun päiväkirja on auki luettavaksi.
Olen taiteilijoiden Nagashila ja nyt jo edesmenneen Matti Kurjen oppilas Avoimesta Taidekoulusta. Olen harrastanut kuvataiteita yli 20 vuotta ja kouluttanut itseäni aktiivisesti vuodesta 2009. Suoritin aikuisten kuvataiteen perusopinnot vuosina 2009 –2012 taiteilija Jari Järnströmin ohjauksessa Tuusulan kansalaisopistossa.
Tämän jälkeen jatkoin opintoja Avoimessa taidekoulussa vuosina 2012 –2016 Matti Kurjen ja Nagashilan ohjauksessa. Vuoden 2016 alussa pidin vuorotteluvapaata ja osallistuin Pekka Halosen akatemian neljä kuukautta kestäneelle kurssille Tuusulassa. Vuonna 2021 osallistuin Syventäviin taideopintoihin Pekka Halosen Akatemiassa. Vuona 2022 osallistuin Teemallisiin taideopintoihin sekä myös Syventäviin taideopintoihin Pekka Halosen Akatemiassa. Vuonna 2023 olen osallistunut keväällä Teemallisiin taideopintoihin Pekka Halosen Akatemiassa.
Tämänhetkinen näyttely on nimensä mukainen ”piirrokset puun alla ”, näyttelytyöt ovat syntyneet kaiverretuin puulaatoin, laattoihin on lisätty aina uutta väriä sekä uusi kaiverrus, mielen mukaan, jotka on sitten painettu japanin paperille. Olen saanut Tuusulan kunnalta apurahan, töiden esille panoon.
Iloisin terveisin
Marju Karlsson
Riitta Posti 26.9.2023 – 15.10.2023
Loops of life, loops of mind
Elämä on kuin kudelma, tapahtumien ja ajan ketju. Niin kuin neuleessa silmukka syntyy edellisestä niin myös rakentuu tämä elämän kirjoneule. Silmukka voi pudota, lanka voi katketa, joskus on pakko purkaa.
Ajatus vaeltaa myös menneessä, mieli kutoo tarinaa muististani ja minusta yhtenä silmukkana muiden joukossa.
Ja sittenkin työni on kesken, uusi silmukka neulomatta, keskeneräisyys on mahdollisuus.
Olen utelias elämän ihmettelijä. Pidän sitä taiteilijan etuoikeutena. Valmistuin kuvataiteilijaksi 2021 Turun taideakatemiasta ehdittyäni sitä ennen elää melkoisen erilaista elämää.
Haluan taiteellani koskettaa toisen ihmisen mieltä, ehdottaa vuoropuheluun teosten kanssa. Ehkä löytyy jotain, joka resonoi, kenties jotain uutta matkalla omiin silmukoihin.
Kesän jälkeen
26.9.-15.10.2023 Järvenpään Taidetalon Studio
Teosteni lähtökohtana on usein arkipäiväiset havainnot ja luonto: miten puun oksat kurottavat kohti taivasta, miten heinikko huojuu tuulessa tai miten vihreä sammalmatto hehkuu
auringonvalossa. Päivittäisillä kävelylenkeillä koiran kanssa lähiluonnossa jää aikaa katsella polun varrella olevia kasveja ja puita – niistä tulee tuttuja, tärkeitä. Luonnossa värit ovat hetkellisiä,
ohimeneviä ja alati muuttuvia. En lakkaa hämmästelemästä sitä, miten kasvit ja puut selviävätkin vuodesta ja vuodenajasta toiseen.
Halusin tarkastella kasvien ja puiden orgaanisia muotoja ja niiden kiehtovia yksityiskohtia kesän jälkeen. Tein piirroksia, joista tässä näyttelyssä on esillä muutama. Tein myös vapaampia tulkintoja
öljyvärein ja kylmävahaa käyttäen. Maalaukset ovat valmistuneet hiljalleen. Niissä näkyy rosoistakin pintaa ja aiempia kerroksia kuten kasveissa ja puissa, joita auringonpaahde, sateet ja tuulet ovat koetelleet.
Sipoossa 26.9.2023
Heli Mäkitalo
Näyttelyssä palaan perusasioiden äärelle. Työskentelin aiemmin hyvin pitkään pelkistetysti ja abstraktinkin parissa. Noin vuosi sitten kuitenkin koin, että taiteeni oli kärsinyt sisällöllisesti. Siitä oli kadonnut tiettyjä minulle tärkeitä aineksia, jotka uudelleen löytääkseni ryhdyin maalaamaan akvarelleja. Lopputuloksena oli sfinksejä, enkeleitä, jumalia, urheilijoita ja sankareita sisältäviä, häpeämättömän eskapistisia ja eroottisia kuvia.
Tavoitteeni näissä nykyaikaa pakenevissa teoksissani olivat kenties yhtä häpeämättömät kuin mielestäni itse aiheetkin. Tahdoin luoda jotain, jonka ymmärtävät parhaiten aihepiirin tuntevat ja jättää selitykset pois, vaikkakin – kenties ristiriitaisesti – tämä lyhyt teksti on eräänlainen selitys (tai tunnustus) klassisen kauniin ihmisruumiin, sekä uljaiden ja intohimoisten tekojen herkän kauneuden ihannoinnista. Moinen lienee tänä uuspuritaanisena nykyaikana sopimatonta. Mielestäni kuitenkin ne moninaiset vivahteet, joita tämä aihepiiri ihanteineen ja hyveineen edustaa, ovat kaikesta huolimatta yhä läntisen sivilisaation alkio äiti Gaian kohdussa.
Taiteeni teemat ovat pysyneet samoina hyvin pitkän aikaa, vaikka aihepiiri onkin vaihdellut ja tekotavassa ollut kokeilevaisuutta. Aika, muutos ja muuttumattomuus, ihmisyys, rakkaus, miehisyys, velvollisuus ja uhrautuvaisuus, menneisyys ja historia ovat minulle tärkeitä teemoja. Taidehistorialla on ollut tähän oma vaikutuksensa, minkä lisäksi nämä teemat kumpuavat usein jostain lukemastani. Tähän näyttelyyn liittyen minulle onkin tärkeää mainita rakkaat kirjalliset lähteeni, muun muassa kreikkalaiset Homeros (Ilias ja Odysseia) ja Hesiodos (Jumalten synty ja Työt ja päivät), sekä roomalaiset Vergilius (Bucolica, Georgica ja Aeneis) ja Ovidius (Muodonmuutoksia).
Studion puolella galleriaa on näyttelyn toinen osuus, jonka tarkoitus olisi olla myöhemmin toteutettavan laajemman kokonaisuuden ensimmäinen osa. Vanhan ajan hopeapiirtimellä tehdyissä piirustuksissa olen keskittynyt erityisesti jumalten ja nuorukaisten kasvokuviin. Esillä on myös joitain lyijykynäluonnoksia ja pari veistosta. Teemallisesti ja aihepiiriltään nämä teokset käsittelevät pitkälti samoja asioita kuin akvarellini.
Esillä olevat teokset ovat osa matkaa, jota olen kulkenut kohti taiteilijuutta. Olen itseoppinut taiteilija Järvenpäästä ja teen taidetta kokeilullisesti ja etsin erilaisia tapoja ilmaista itseäni ja tuoda luovuutta näkyväksi.
Kun teen taidetta luovuus vie minut mennessään ja löydän tällä tavoin uusia tapoja sekä mahdollisuuksia muotojen ja värien maailmassa.
Akryylimaalien, erilaisten hiekkojen ja valokuvien yhdistäminen on noussut yhdeksi tavaksi toteuttaa teoksiani.
Tässä näyttelyssä pääosassa ovat taidevalokuvat ja niiden eri muodot. Kuvat olen ottanut jo monia vuosia sitten. Jo silloin toivoin, että vielä joskus valokuvat pääsevät jossain muodossa muidenkin nähtäväksi.
Taideteokset herättävät ihmisissä erilaisia tunteita ja ajatuksia. Jokainen meistä näkee ja kokee asiat omalla tavallaan. Se on juuri se taiteen tuoma rikkaus kun tulkinnan mahdollisuudet ovat loputtomat. Tärkeimpänä näen kuitenkin itse taiteen kokemisen. Sen, että taide tuo esiin jonkinlaisen tunteen.
Matkalla unelmiin
Olen vuosikymmenien varrella käsitellyt näyttelyissäni eri teemoja.
Tämän näyttelyn teema on Matkalla unelmiin.
Ajatus näyttelyn teemasta syntyi sanoittaja Vexi Salmen tekstistä;
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille,
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus.
Olen ensisijaisesti maisemamaalari ja luonto on vahvin inspiroijani. Usein liitän maisemaan
myös symboliikkaa. Pyrkimyksenä on tarinallisuus, jossa maisema antaa tarinalle raamit. Tunnelman luominen on keskeinen tavoite maalausprosessissa. Tekniikka on öljyväri.
Unelmieni matkaa oli ilo rakentaa, ehkäpä siksi, että henkilönä olen romantikko ja
saatoin maalauksissa toteuttaa teknisesti pehmeää maalaustyyliäni. Pyrin maalauksissa seesteisyyteen, värien harmoniaan ja rauhalliseen tunnelmaan. Maailma ympärillämme on niin kiireinen ja hektinen, joten vastapainona tavoittelen teoksissa hetkeen pysähtymistä, esteettistä kauneutta ja mielenrauhaa.
Klassinen musiikki on merkittävä osa maalausprosessia. Työskennellessäni aina soi klassinen musiikki. Erityisesti pidän pianomusiikista ja parissa maalauksessa flyygeli on keskeisenä.
Sisällytin näyttelyyn myös muutaman unelmakaupungin ja kotoisen maalaismaiseman lapsuudestani.
Toivon, että viihdyt unelmieni maisemissa!