Järvenpään Taideseura

Suomen kaltaisessa maassa, jossa ikivihreä puusto on yleistä, vihreää voisi kenties pitää
jonkinlaisena psykologisena päävärinä, eikä siksi olekaan ihme, että näyttelyn nimenä
toimiva kysymys – Miksi vihreä ei ole pääväri? – on varmasti hyvin suomalaisessa
ympäristössä kasvaneen lapsen kokemuksista ja tunteesta kumpuava kysymys. Tämän
kysymyksen esitti lapsena ainakin Tuusulan lasten- ja nuorten kuvataidekoulun oppilas
Tomi Åberg (nyk. kuvataiteilija AMK). Vastaus oli, että on ihmisiä, joiden mielestä vihreä on
pääväri.
Tuusulan lasten- ja nuorten kuvataidekoulussa Åbergia opetti sittemmin kuvataiteilija Jari
Järnström (KuM). Järnströmillä on takanaan jo pitkä ura kuvataiteilijana ja kuvataiteen
opettajana. Osin tämän näyttelyn pohjana onkin vihreään väriin kohdistuneen kysymyksen
lisäksi – ja myös sen kautta – pohtia opettajan ja oppilaan, kokeneemman taiteilijan ja
nuoren alkajan välistä vuorovaikutusta. Palaamalla tuohon viattomaan lapsuuden
värikysymykseen on taiteilijoiden pyrkimyksenä reflektoida teoksiaan niin keskenään kuin
myös tuota opetus- ja oppimisaikaa tähän päivään.
Ennen kaikkea näyttely pohtii kuitenkin vihreää väriä. Isaac Newton (1643 – 1727) ja
Johann Wolfgang von Goethe (1749 – 1832) ovat länsimaisten väriteorioiden suuret nimet.
Tiukan newtonilaisen väriteorian mukaan vihreä ei ole ominaisuuksiltaan pääväri. Goethe
puolestaan keskittyi newtonilaisen analyyttisen väritutkimuksen sijaan värin herättämiin
tunteisiin ihmisessä. Toisaalta länsimaalaisista näkemyksistä poiketen esimerkiksi
kiinalaisvaikutteisessa Itä-Aasian kulttuuripiirissä pidetään perinteisesti värejä sininen ja
suurta osaa vihreän sävyistä saman värin eri sävyinä.
Jari Järnström aloittaa maalaamisen akryyli- ja spraymaalein action painting –tekniikalla,
jolla syntyy lennokasta abstraktiota, jossa hetkellisyys pääsee esille. Järnström antaa värien valua ja levitä vapaasti. Tämän päälle Järnström jatkaa öljyväreillä hitaammin ja harkitummin. Abstrakti ja figuratiivinen kohtaavat samassa kuvassa. Järnströmin teoksissa kantavia teemoja ja aiheita ovat ihminen ja ihmisyys, sekä erinäiset viittaukset avaruuteen ja populaarikulttuuriin.
Tomi Åberg on pääasiallisesti kuvanveistäjä, mutta työskentelee toisinaan myös
piirtämisen ja maalamisen parissa. Teoksissaan Åberg keskittyy erityisesti esivanhempien,
ihmisen, ajan ja historian teemoihin. Hänen teoksissaan toistuvat usein porras- ja
kasvimotiivit, sekä minimalistinen, hillitty tai jopa yksivärinen väriskaala.