Joki on lapsuuteni joki, jolla opin uimaan ja sukeltelemaan. Joki virtaa niin kuin elämäkin. Joen varteen nousi ensimmäinen suomalainen asutus. Joki on kulku- ja virkistysreitti. Joki eliöyhteisöineen edustaa järvien lisäksi kulttuurimme maisemallista perustaa. Joki virtaa järveen tai mereen, minä Järvenpäähän ja sen Taideseuraan. Eläköön joki ja järvenpääläinen taide!
Taideseuran hallitus 1.1.2024 alkaen
Reija Islander, puheenjohtaja
Hanne Bird, varapuheenjohtaja
Minna Jaskari, sihteeri
Anna Matikainen, viestintävastaava
Marju Karlsson, näyttelyvastaava
Hanna-Leena Iskanius, jäsensihteeri
Yhteystiedot ovat täällä
Akvarellimaalausteni aiheet siivilöityvät kaikesta mitä katselen, mitä luen tai kuvittelen. Ensin tulee
siis aihe, vaikka mytologiasta tai hedelmävadista. Puntaroin että millä ilmaisukeinoilla saisin
aiheen elämään. Kokeilen eri välineitä ja tekniikoita. Piirtimiä, värejä, papereita. Yritän mennä
sisälle aiheeni ilmaan, valoon, liikkeeseen, tuoksuihinkin. Ennen kaikkea tunnelmaan. Ja siihen
tunnelmaan liittyy aina hiukan kertomusta, taustaa, historiaa. Jos sitä ei ole, maalaus ei ala elää. Ja
teen saman työn usein monta kertaa. Yhä uudelleen. Paitsi silloin kun koko työ valmistuu hetkessä.
Siihenhän on tarvittu ne kaikki kokeilut, harjoittelu ja epäonnistumiset.
Mutta jokaisen työn alkaessa tunnen olevani vasta-alkaja.
Se tekee hommasta kiintoisan.
Lisää teoskuviani on JTS:n Web-Galleriassa: Kostia Kristiina | Järvenpään Taideseura – Web-Galleria (jarvenpaantaideseura.fi)
Olen Susa, Järvenpääläistynyt harrastetaiteilija.
Innokas museoissa vierailija yms. taidenäyttelyt täyttävät vapaa-aikani.
Inspiraatiota tulee kaikista tuuteista, jopa niin että en itse juurikaan saa enää mitään kelvollista tehtyä.
Toisin sanoen en ole tähän ikään löytänyt omaa ominta ilmaisua vaan poukkoilen ja kokeilen, kyllästyn ja keskeytän, työ jää kesken ja siirryn seuraavaan.
Yhtä tuskaa ja rakkauttahan tämä on!
Akryylimaalaus ollut viimeaikaisin opettelun aihe. Todella fiilispohjalta menen siinä, se vie mua en minä sitä.
Vaikka päättäisin aiheen ja sommittelen, mielessäni ja luonnostelen värit niin jossain vaiheessa työ vie ihan johonkin muualle.
Jonkinlaista terapointiahan tämä on, jäsentelee omia tunteitaan ja parantelee haavojaan maalauksen edistyttyä.
Ja toisaalta avaa uusia haavoja kun huomaa että ei saa tauluun sitä mitä oli yrittämässä.
Silloin tällöin taulu osoittautuu monitahoisemmaksi kun oli tarkoitus.
En ole pitänyt kuin yhden yksityisnäyttelyn, mutta jo siinä huomasin miten äärettömän kiehtova rituaali se on.
Tarkoitan lähinnä sitä että maalaa, pitkän aikajakson ajan, kaiken näköistä ja jotenkin mystisellä tavalla ne kietoutuukin tarinaksi yhteen, vaikka ei olisi ollut minkään laista yhteistä nimittäjää niillä .Sielunmaisemaa siinä varmaan ammentaa ulos ja itse myös tulkitsee kuvien kautta elämää.
Haaveissa työhuone jossa luova fiilis tulisi jo paikasta. Ikkunaton varasto ei ihan sitä tällä hetkellä ole, ja se pursuaa kodin ylimääräistä tavaraa ja toki tauluja siellä on kauhea määrä! Jospa joku päivä uusi näyttely.
Taideseuran yhteisnäyttelyissä olen ollut jo vuosia, tämä kesä teki poikkeuksen kun aika meni niin nopeasti ja en vain ehtinyt mukaan.
Teoksiani on JTS:n Web-Galleriassa: Huovinen Susanna | Järvenpään Taideseura – Web-Galleria (jarvenpaantaideseura.fi)
.
Ammatinvalinnasta minulla oli haave. Jotain visuaalista, kuvan luomiseen liittyvää ja mielenkiintoista, jolla voisi vielä elättääkin itsensä. Päästyäni Taideteollisen Korkeakoulun Graafiselle linjalle vuonna 1974, jotain tuntui loksahtavan kohdalleen. Taideopinnot ja ihmeellinen uusi maailma.
Graafikoksi valmistuin v. 1980 ja töitä riitti. Mainosmaailman hektinen työtahti antoi ja otti paljon. Kiinnostavat projektit visuaalisen suunnittelun parissa pitivät innostusta yllä. Varsinainen omaehtoinen taiteen tekeminen kiireen keskellä jäi vuosikausiksi. Työn lomassa suoritin monia erilaisia täydentäviä taidekursseja helpottaakseni kaipausta piirtämiseen ja maalaamiseen. Nyt on tullut sen aika.
Ihminen loputtomana aiheena kiinnostaa kaikkine salaisuuksineen, tunnetiloineen ja muotoineen. Ilmeinen ja kätketty. Mystisyys. Omat muistot ja mielikuvat muuttavat totuutta omaksi kuvaksi, heijastumaksi. Värien voima, valo ja varjo hallitsevat. Ne vievät työtä eteenpäin. Valo kyllä häikäisee joskus niin, etten huomaa ympärilläni olevaa ja varjo saattaa kietoutua mieleeni niin, että se pimentää työn tarinan.
On mielenkiintoista, mitä oma mieli tekee nähdylle kuvalle tai koetulle tapahtumalle. Myöhemmin muisteltuna nämä voivat inspiroida uuden työn. Joskus maalaus ei tahdo syntyä. Voi mennä vuosi jos toinenkin ja se odottaa jatkamista, kunnes tulee oikea aika ja oikeat värit ja muoto. Toinen työ taas saattaa syntyä hetken oivalluksesta ja nopeasti.
Erilaiset tekemiset vievät joskus yllättäville poluille. Tuli kausi jolloin harjoittelin taontaa ja innostuin korujen tekemisestä jopa siinä määrin, että kuvan tekeminen jäi kokonaan sivuun joksikin aikaa. Lopulta polkuni toi takaisin lähtöpisteeseen. Koin vaihtelun tehneen hyvää ja eihän sitä tiedä, josko vielä. Työkalut ovat tallella.
Koen, että on ollut elämälleni rikkaus saada kulkea tätä värikästä, vaihtelevaa ja antoisaa matkaa.
JTS:n Web-Galleriasta löytyy CV ja esimerkkikuvia tekemistäni maalauksista, grafiikasta ja koruista.
Erik Lauraeus omin sanoin
Aloittelin valokuvausharrastusta vuonna 1963 ja samalla liityin Kameraseuraan.
Siitä alkoi osallistuminen kotimaisiin sekä ulkomaisiin näyttelyihin, menestystäkin tuli ajan saatossa.
Järjestötoiminta tuli kuvioihin harrastuksen syvetessä.
– Suomen Kameraseurojen Liitto ry:n hallitus, jäsen 1998 – 2003
– SKsL:n hallitus, puheenjohtaja 2002
– Finnfoto ry:n hallitus, jäsen 1998 – 2002
Teoksiani hyväksyttiin myös museoihin, kuten
– Suomen valokuvataiteen museo
– Vietnam Photography Artists Association VAPA
– MFIAP Collection
– Valokuvamuseoissa Intiassa ja Kiinassa
Muutoksen aika
Suotuisten tähtien alla minulla oli mahdollisuus jo 40-vuotiaana vaihtaa liikemiehen salkku kameraan ja lähteä tutkiskelemaan maailmaa linssin läpi. Maita on kertynyt yli sata, kuvien määrää on mahdotonta edes arvioida. Olen kuvannut maailman eri kolkissa ihmisten normaalia arkea – häitä ja hautajaisia, iloa ja kurjuutta sekä katujen hektistä menoa, jossa jokainen yrittää ansaita päivittäiset roposensa mitä moninaisemmin askarein. Aidon maailman olen kohdannut kaukana turistialueilta. Kohdemaistani Intia on noussut ehdottomaksi suosikikseni. Olen palannut sen absurdiin sykkeeseen yhä uudelleen ja kiertänyt maata pitkin ja poikin. Myös aiheen MFIAP-sarjaan kuvasin Intiassa – turbaanit! Sarjassa löytyy turbaanien koko kirjo. Päähine voi olla taiteellinen rakennelma kalliista materiaalista tai sen voi kietaista päähänsä repaleisesta pyyhkeestä.
Saavutettuani MFIAP:n arvon, mielessäni alkoi itää mielenkiinto uudenlaisen kuvan luomiseen ja ryhdyin kehittämään tekniikkaa, jossa yhdistelen fotoshopin avulla erilaisia kuvioita ja olioita fraktaakkeleihin (matemaattinen kaavio). Fraktaakkelimaailmani on usein varsin eläväinen mielikuvitusolioineen ja eläimineen. Myös abstraktiset työt kuuluvat tuotantoon. Tyyliltään fraktaakkelieni voidaan sanoa edustavan enemmän grafiikkaa kuin perinteistä valokuvaa.
Ehkäpä kipinä taiteeseen alkoi kyteä jo esi-isäni Alexander Lauraeuksen (s. 1783) perintönä. Hän toimi muun muassa. Ruotsin kuninkaallisena hovimaalarina.
Erik Lauraeus, MFIAP (Master FIAP, Federation Internationalle de l’Art) 2007
erik.lauraeus@gmail.com
eriklauraeus.fi
Erikin teoksia on myös seuramme Web-Galleriassa
Ansu Piira
Olen ollut todennäköisesti isän perintönä kiinnostunut taiteen tekemisestä koko ikäni, mutta lähtiessäni opiskelemaan ajatus taiteen ammattilaisuudesta oli mahdoton.
Kun valitin puolisolleni tehneeni väärän valinnan, hän vakuutti, ettei mikään ole myöhäistä. Hetken ravisteltuani uskomuksiani huomasin löytäneeni opettajan, keramiikkauunin ja työhuoneen. Vain uskallus puuttui. 10 vuotta harjoittelua tanskalaisessa maalausryhmässä kasvatti rohkeutta.
Ensimmäisen ikioman näyttelyn pidin Sinisessä huvilassa Töölön lahden rannalla täyttäessäni 50 vuotta. Se oli avaus omaan rohkeuteen ja uusiin näyttelyihin.
Rohkeutta vai uhkarohkeutta?
Ystäväni Marja Seychelleitä kirjoitti, kuinka jatkuvasti on liian kuuma. Katsoin ikkunastani, helmikuu ja pakasta 20 astetta. Syntyi ajatus, Marjalle on vietävä lunta jäähdykkeeksi. Lopputulos: näyttele Seychellien Valtion Taidemuseossa aiheena lumi. 34 seuran taiteilijaa voi kirjoittaa ansioluetteloonsa osallistuneensa kansainväliseen näyttelyyn Seychelleillä.
Seuratoiminta antaa ja ottaa
Olin mukana varsin uutena seuran johtokunnassa. Sitä kautta opin tuntemaan sekä seuran historiaa, nykytoimintaa että jäsenistöä.
Taiteen tekeminen on vuorovaikutusta, saat ideoita, saat palautetta, sinua kannustetaan…
Mikä sen antoisampaa, kuin kun katsojat keskustelevat taulusi ääressä ja löytävät jotain aivan muuta, mitä itse olit ajatellut.
Lisää Ansun teoksia on nähtävissä JTS:n Web-Galleriassa
Järvenpään Taideseura aloittaa taiteilijaesittelyt – Kuukauden taiteilijamme.
Kunnian avata uuden projektimme on saanut taiteilija, FM, käsityönopettaja Anja Tyrväinen.
Anja Tyrväinen on ollut Järvenpään Taideseuran jäsen 1980-luvun alkupuolelta asti. Hän on ollut JTS:n puheenjohtaja vuosina 2006 – 2011 ja toiminut sekä yhdistyksen sihteerinä (1996 -1998, 2004-2006) että varapuheenjohtajana, viimeksi vuonna 2020.
Hän on ollut aktiivisessa roolissa monissa seuran tapahtumissa ja oli myös mukana tekemässä JTS:n 60-vuotisjuhlakirjaa. Vuonna 2018 Anja on valittu seuran kunniajäseneksi.
Kuvataidetta Anja Tyrväinen on harrastanut 12-vuotiaasta asti. Silloin syntyivät ensimmäiset akvarellit. Näkemystä on laajentanut mm. taidehistorian opinnot Helsingin yliopistossa, mutta myös kuvataiteen opinnot vuodesta 1971 alkaen eri oppilaitoksissa ja kursseilla. Kudonnan koulutus Wetterhoffin kotiteollisuuskoulussa aloitti elinikäisen kiinnostuksen tekstiilitaiteeseen. Tällä hetkellä läheisimmät tekniikat tekstiilin lisäksi ovat yhä edelleen akvarelli, eri grafiikan muodot ja valokuva.
Vuodesta 2008 Anja on pyörittänyt Taidelainamo Taikkaa ja nyt myös parin vuoden ajan Galleria Taikkaa JTS:n Taidetalon vieressä olevassa rakennuksessa.
Järvenpää-seura valitsi ”taiteen pitkäaikaisen moniottelijan” vuoden 2022 Kulttuurijärvenpääläiseksi!
Joitakin Anjan teoksia on nähtävillä seuramme Web-Galleriassa
Järvenpään Taideseuran hallitus vuodelle 2023 on valittu:
Hyvä Taideseuralainen,
Tervetuloa osallistumaan Järvenpään Taideseuran vuosinäyttelyyn 28.10. – 27.11.2022 Järvenpää-talon Galleria Järnättiin.
Näyttelyn avajaiset ovat 28.10.2022 klo 18-20. Tervetuloa!
Näyttely toimii pistenäyttelynä Järvenpään Taideseuran kokelasjäsenille.
Vuosinäyttelyn aikataulu:
Jokainen taiteilija voi ehdottaa enintään kolme (1-3) teosta vuosilta 2020-2022.
Näyttelyyn ei voi tarjota teoksia, jotka ovat olleet aiemmin esillä JTS:n kesä- tai vuosinäyttelyssä.
Teosten takana tulee olla selvästi merkittynä tekijän ja teoksen nimi.
Täytä ilmoittautumislomake verkossa:
Vaihtoehtoisesti voit kirjata teostiedot paperille ja tuoda paperin teosten mukana Järnättiin.
Ilmoittautumislomakkeella tulee olla seuraavat tiedot:
Taiteilijan nimi ja yhteystiedot
sähköpostiosoite
puhelin
Teostiedot 1-3
teoksen nimi:
tekniikka:
koko (korkeus, leveys, syvyys):
valmistumisvuosi:
hinta:
Jurytysmaksu
Jurytysmaksu on 15 euroa.
Maksu maksetaan ennakkoon JTS:n tilille FI09 5092 0940 4122 06 viitenumerolla 7171.
Ota kuitti mukaan teoksia tuodessasi.
Muuta huomioitavaa:
Teoksia ei saa viedä pois ennen näyttelyn päättymistä.
Teosten on oltava asianmukaisesti ripustettavissa esim. silmukkaruuvit kehyksissä.
Töitä jätettäessä katsomme yhdessä ripustussysteemit ja teemme yhdessä tarvittavat korjaukset.
Taideseura ei vastaa teoksille mahdollisesti tapahtuvista vahingoista.
Taiteilija voi halutessaan ottaa teoksilleen vakuutuksen.
Hetki.
Jättäydyn siihen,
viivytellen.
Se on silmänräpäys,
tai ikuisuus
– Katseessa,
tunteessa
Se on mennyt
ja tuleva
Hetki elämässä.
Reija Islander
Instagram ; reija.art
Facebook ; https://www.facebook.com/reija.islander
ME, MYSELF & I
Sari Raikaslehto
26.7.-14.8.2022
Järvenpään Taidetalon Galleria
Olen järvenpääläislähtöinen, nykyään Torniossa asuva kuvataiteilija ja keraamikko. Kuvataiteella on jo lapsuudesta lähtien ollut merkittävä osa elämässäni, vaikka jossain vaiheessa haaveilin vakavasti myös muusikon urasta. Kuvataideopinnot vetivät kuitenkin pitemmän korren ja niiden myötä olen kehittänyt osaamistani artesaani piirtäjästä aina kuvataiteilija AMK -tutkintoon asti.
Kuvataiteilijuuden ohessa olen ollut kuvataide- ja keramiikkaopettajana Tornion kansalaisopistossa yli kymmenen vuoden ajan. Lisäksi olen suunnitellut ja toteuttanut erilaisia kursseja ja työpajoja sekä lapsille että aikuisille. Näyttelytoiminnan ylläpitämiseksi olen osallistunut mahdollisimman aktiivisesti erilaisiin ryhmänäyttelyihin sekä pitänyt tasaiseen tahtiin myös yksityisnäyttelyitä eri puolilla Suomea.
Viime syksynä saamani Taiken korona-apuraha mahdollisti keskittymisen pelkästään omaan taiteelliseen työskentelyyni ja luovuin säännöllisesti kokoontuvista opetusryhmistäni. Uusia teoksia onkin syntynyt tasaiseen tahtiin, vaikka työskentelyrytmini on hidas. Käytän paljon aikaa päänsisäiseen suunnittelutyöhön ja parhaat ideat syntyvätkin usein silloin kun liikun luonnossa tai olen juuri nukahtamassa. Työskentelyn lisäksi apuraha mahdollisti soolonäyttelyiden pitämisen mm. Galleria Tilassa Torniossa, Galleria Pihatossa Lappeenrannassa sekä Galleria Lutsissa Lohjalla, sekä osallistumisen lukuisiin ryhmänäyttelyihin ympäri Suomea.
Nyt esille tuleva Me, Myself & I jatkaa edellisen näyttelykokonaisuuteni Silmänkääntäjän viitoittamaa toisin katsomisen/näkemisen ideaa, mutta mukaan on tullut syvällisempää pohdintaa minän, minuuden ja itseyden merkityksistä eksistenssin eli olemassaolon näkökulmasta. Mikä olemuksessamme on ominta itseämme, se muuttumaton ydin, joka erottaa meidät muista yksilöistä? Miten meidät määritellään ulkoapäin ja kuinka se vaikuttaa itsetuntoon ja omakuvaan? Onko itse suomalaisen mytologian mukainen kaksoisolento, eräänlainen varjosielu, joka voi sopivassa tilanteessa irrota ruumiista ja olla eri paikassa kuin kantajansa? Selittääkö tämä etiäiset eli ennakkoaavistukset tulevasta?
Monissa teoksissani toistuu muutoksen tarpeen tematiikka. Ovesta heijastuvat varjohenkilöt ovat valinnan edessä, mutta uskalluksen puute tai muutoksen myötä tapahtuvat menetykset jarruttavat päätöksentekoa ja siten ratkaisevan askeleen ottamista. Ihmisen tai vain pelkän käden esittäminen varjokuvana korostaa asennon merkitystä tunnetilan välittäjänä ja mahdollistaa samalla dialogin katsojan omien tuntemusten kanssa. Näyttelyn maalaukset ovat saaneet innoituksensa ottamistani valokuvista saaden lopullisen muotonsa maalausprosessin aikana. Maalaan pääasiassa akryylivärein ja lisään teoksiini usein kierrätysmateriaaleja sekatekniikan keinoin. Ikkunalaudoilla olevat keramiikkateokset ovat vanhempaa tuotantoa, mutta yhdistyvät teemallisesti näyttelykokonaisuuteen.
Olemassaolon arvoituksellisuus kaikkinensa on ääretön tutkimuskohde, jonka visualisointi on auttanut minua ymmärtämään tuntemuksiani itseymmärryksen kasvun myötä.
Sari Raikaslehto, Jokivarrentie 400, 95410 Tornio
