Järvenpään Taidetalo | Studio 10.3.–29.3.2026

Näyttely koostuu kuivaneulatekniikalla toteutetusta taidegrafiikan sarjasta, johon kuuluu yhteensä yli sata yksittäistä vedosta. Tarkemmin kyseessä on ”kehittyvän laatan” tekniikka, jossa samoja laattoja on vedostuskertojen välissä kaiverrettu lisää ja nämä kaikki vaiheet on otettu osaksi kokonaisuutta. Sarja on nyt esillä laajempana koosteena kuin koskaan aiemmin. Loput vedokset, jotka eivät päätyneet seinälle, on koottu kansioon, jossa niitä voi selata, sekä pakattuina irtovedoksina myyntipöydälle Taidetalon aulaan.

Pyörähdys-sarja on vedostettu lähes kokonaan Contraprova Atelier de Gravura -taidegrafiikkakollektiivin studiolla Lissabonissa, jossa olin Erasmus-vaihdossa keväällä 2023. Teos on hyvin henkilökohtainen, koska sen lähtökohtana on itse kokemani kipu. Olen myös käyttänyt mallina omaa kehoani. Taide on keino käsitellä kipua ja sen aiheuttamia tunteita, väsymystä, turhautumista, surua, pelkoa, vihaakin.

Kantavana teemana on metamorfoosi. Lähden liikkeelle hennoista ihmisen ääriviivoista, koska kipu tekee hauraaksi ja paljaaksi. Se voi myös jähmettää paikoilleen kuin marttyyrin ristille. Kipu-taiteessa on käytetty paljon Kristus-aihetta, johon itsekin tässä sarjassa viittaan.

Teos on kuitenkin ennen kaikkea sarja pysäytyskuvia pyörivästä hahmosta, joka liikkeen ja muodonmuutoksen kautta pakenee kipua, vapautuu siitä. Tämä tarkoittaa yhtäältä omasta kehosta poistumista, eräänlaista dissosiaatiota. ”Kaksoisvalotetut” kuvat eli kahden eri laatan päällekkäisvedokset kuvaavat tätä siirtymää kehosta pois samalla, kun ne kuvaavat liikettä. Toisaalta sarja kertoo voimaantumisesta, uhrin roolista irrottautumisesta; kivusta huolimatta teen asioita ja voitan siten kivun tuomat esteet. Hahmo muuttuu prosessissa erilaisiksi voimaeläimiksi, missä yhdistyvät nämä kaksi: ihmiskehon hylkääminen sekä voimaantuminen muodonmuutoksen kautta.

Samalla viittaan meditatiiviseen, suufilaiseen tanssiin eli dervissitanssiin, jossa tavoitteena on hylätä ego ja oma persoona ja saavuttaa ekstaattinen tila ja yhteys jumaluuteen.

Aihe on yleisinhimillinen ja universaali. Jokainen kokee kipua elämänsä aikana. Kipu on kehollinen, mielellinen ja väitän, että myös identiteettiin vaikuttava asia, jos se on kroonista ja kovaa. Fyysinen ja henkinen kipu kietoutuvat ja vaikuttavat toisiinsa ja kokemukseen itsestä.

Ajattelen myös, että henkilökohtainen on poliittista, kuten yliopistoaikojen oppiäitini Simone de Beauvoir on sanonut. Kivulla on aina myös sosiaalinen, taloudellinen ja poliittinen aspekti. Kipu ei ole vain yksilön kärsimystä, vaan aina myös yhteisön ja yhteiskunnan asia. Liian usein kipu eristää ja ajaa ihmisen taloudelliseen ahdinkoon. Poliittiset päätökset vaikuttavat resursseihin, joita kivun hoitoon ja tutkimukseen on käytössä.

Terveydenhuoltomme ei tällä hetkellä pysty – jos on koskaan pystynytkään – vastaamaan kaikkien kipupotilaiden tarpeisiin riittävän asiantuntevalla ja empaattisella tavalla. Vähenevien resurssien keskellä priorisoinnin myötä osa jää avun ulkopuolelle. Kaikkeen kipuun ei myöskään ole hoitoa, vaan sen kanssa on jotenkin vain opittava elämään. Itselleni taiteen tekeminen on ollut tässä suurena apuna.

Artist Statement

Unessa kasvatan höyheniä ja
sulkia ja muutun kotkaksi. Seison
valkoisessa huoneessa ja kokeilen
siipiäni. Lennän pois kivusta ja kaikesta
arkisesta.

Toisessa unessa painin karhuveljeni
kanssa. Minulle puhuvat majavat, marsut
ja hevoset. Olenko ihminen ollenkaan?

Olen 56-vuotias kuvataiteilija ja FM, entinen puuseppä-yrittäjä. Valmistuin Pekka Halosen akatemiasta keväällä 2023. Käsityöt ja kuvataiteet ovat olleet osa elämääni lapsesta asti; ne ovat omin tapani olla maailmassa. Minua kiinnostaakin mm. kuvan ja kirjonnan eli kuvataiteen ja käsityön yhdistäminen.

Ideat teoksiini tulevat usein unen ja valveen rajamailla, unikuvista, erilaisista muodoista ja väreistä, joita silloin näen. Taide on keino kuvata sisäistä todellisuuttani ja puhdistaa muistini kovalevyä. Ammennan arkitietoisuuden ja ration ulkopuolella olevista teemoista, kuten intuitio, voimaeläimet, dissosiaatio ja kollektiivinen muisti. Myös symboliikka, ornamentiikka sekä esittävän ja ei-esittävän välinen raja virittävät mielikuvitustani.

Kuvitan lisäksi kipua ja kehoni rapistumista sekä olen kiinnostunut perimästä, evoluutiosta ja sukupuista. Kuvaan mielelläni mikroskooppisen pieniä juttuja, alkueläimiä ja soluja, toisaalta galaktisen tason asioita sekä näiden kahden ääripään välistä yhteyttä. Usein olen löytänyt itseni tekemästä meren eläviin viittaavia teoksia, vaikka meri on järvi-Suomen kasvatille lähtökohtaisesti vieras elementti. Yhtä lailla jokin ympäristön yksityiskohta saattaa kiinnittää huomioni ja käynnistää prosessin.

Kun idea muuttuu projektiksi, en vielä tiedä tarkkaan, mihin se johtaa. Työskentelen määrätietoisesti, mutta haluan samalla antaa sattumalle tilaa. Olen omimmillani taidegrafiikan ja tekstiilitaiteen parissa, mutta lisäksi piirrän, maalaan, teen keramiikkaa ja sekatekniikkatöitä. Kanaverkko on kiinnostava materiaali yhdistettynä tekstiiliin; sillä saa luotua mielenkiintoisia varjoja. Taide tarjoaa jatkuvan tutkimusmatkan yhä uusiin ja erilaisiin menetelmiin, vaikutelmiinja tunnelmiin. Tekemistäni ohjaa pitkälti juuri vaihtelunhalu.

Tällä hetkellä valmistelen useampaa yksityisnäyttelyä sekä aloittelen isompaa projektia, johon Keravan kaupunki myönsi minulle työskentelyapurahan vuodelle 2026. Projektia voisi kuvailla muutamalla ydinsanalla: kierrätys, sukujuuret, kerroksellisuus, kokeilu, epämukavuusalueelle meneminen, sekatekniikat ja öljyvärimaalaus.

---

Järvenpään Taidetalo
Myllytie 13 A, Järvenpää
Avoinna ti–pe klo 14–18, la–su klo 11–15
Vapaa pääsy