Olen seurannut tiiviisti viime aikoina sosiaalisessa mediassa käytyä keskustelua siitä, määrittääkö taiteilijan koulutus hänen ammattitaitonsa ja kuka saa kutsua itseään taiteilijaksi. Keskustelu muistuttaa siitä, kuinka monin tavoin taiteilijuus voi rakentua: koulutus tarjoaa välineitä ja näkökulmia, mutta yhtä lailla kokemus, kokeilu ja pitkäjänteinen työ rakentavat osaamista.

Suomalaisessa taidekentässä on ollut tilaa erilaisille poluille. Osa taiteilijoista on kulkenut pitkän koulutustien, toiset ovat itseoppineita – usein nämä täydentävät toisiaan. Taiteen arvo ei synny yksittäisestä taustatekijästä, vaan siitä, miten tekijä kykenee ilmaisemaan ajatuksiaan ja herättämään katsojassa jotakin.

Myös oma taideteollinen koulutukseni on kulkenut hieman perinteisestä kuvataidepolusta sivussa, vaikka opinnoissa on myös paljon yhteistä. Taiteessa työskentelyn lähtökohtana on usein ilmaisu, kun taas muotoilussa korostuu käyttäjälähtöisyys, ongelmanratkaisu ja tavoitteellisuus. Näiden näkökulmien yhteensovittaminen ja omaan taiteilijuuteen kasvaminen on vaatinut paljon työtä. Vähitellen olen kuitenkin sisäistänyt sen, ettei taiteilijuus voi syntyä yhdestä sabluunasta, vaan monenlaisten lähestymistapojen vuoropuhelusta. Me kaikki kuljemme omia teitämme ja se on nimenomaan rikkautemme.

Pidetään yhdessä huolta siitä, että seuramme on avoin ja kannustava yhteisö, jossa taiteilijuus saa kasvaa monenlaisista lähtökohdista. Yhteinen kiinnostus taiteeseen on se perusta, joka yhdistää meitä – taustasta riippumatta.

Sipuliina Kinanen 

***
Kirjoittaja on Järvenpään Taideseuran puheenjohtaja 2026. Kirjoitus on julkaistu myös yhdistyksen jäsenkirjeessä 2/2026.

Puheenvuoro-sarjassa nostetaan esiin ajankohtaisia taiteeseen ja kulttuuriin liittyviä asioita Järvenpään Taideseuran näkökulmasta.

---

Järvenpään Taidetalo
Myllytie 13 A, Järvenpää
Avoinna ti–pe klo 14–18, la–su klo 11–15
Vapaa pääsy