Kategoria: Näyttely

Näyttelyt

KARIKKO / REEF, 6.9.- 25.9.2022 Saara-Maria Sipponen Taidetalon Studiossa

KARIKKO / REEF, 6.9.- 25.9.2022 Saara-Maria Sipponen Taidetalon Studiossa

KARIKKO Installaatio koostuu kolmesta osasta, Kuori, Saari ja Kota.
Teokset ovat kolmiulotteisia kivi- ja keramiikkakollaaseja. Ne ovat pieniä veistoksia. Niistä jokaista voi tarkastella erillisenä, itselleen tarkoitusta etsivänä entiteettinä. Installaatiossa kappaleet on hajautettu toisistaan. Tästä johtuen teoskokonaisuus muodostaa osiensa välisiä tiloja pohtivan yhtälön.

Keraamiset teosten osat ovat alkuperäisesti käyttöesineitä tai orgaanisia kappaleita. Valmisesineiden käytöllä pyritään korostamaan niiden paradoksaalista arvoa, arvottomuutta. Esine on tarpeeksi mitäänsanomaton hylättäväksi, silti löytäjälleen yksilö. Taide on alati harjaantuva tapa katsoa olevaa.
Kivenkaiverrus on joko luonnosmaista tai mahdollisimman viimeisteltyä tulkintaa. Kulloinkin käytetyn kivilajin luontaiset ominaisuudet korostuvat. Ne ohjaavat hidasta työprosessia, asettavat sille vaihtoehtoisia päämääriä ja uusia lähtökohtia. 
Kivet ja keramiikka tasapainottuvat pinnoilleen. Ne yhdistyvät painovoimallaan. Yhtenäisyys on niille luonnollista.
Tekijä hukuttautuu ajatukseen ja toimintaan.
Karikko on pinnan alla.

REEF
The installation is devised in three parts. Shell, Isle and Cocoon.The objects are three dimensional stone and ceramic collages. They are small sculptures that can be observed as separate self-discovering entities. In the installation they are decentralized. Thus the entirety of the installation creates an equation which contemplates the spaces left in between.
The ceramics, by originality, are ready-made objects or organic pieces. By the use of the objects the paradox of value – devalue is highlighted. The item is worthless to the extent of being discarded yet contains unique individuality to the discoverer. Art offers an ever evolving view to reality.
The carving process is either sketchy or crafted into consummation. This is determined by the natural status of the medium in use. This guides the unrushed procedure and allows the destination to vary. New possible premises are created.
The parts of the whole are balanced into the surface. They are conjoined by gravity. Unity comes naturally.
The artist is drowned in thought and act.
The reef is submerged.

IMPROSTUDIO, 6.9.- 25.9.2022 Taidetalon Galleriassa

IMPROSTUDIO, 6.9.- 25.9.2022 Taidetalon Galleriassa

Improstudio 

Mitä me hullut taiteilijat teemme työhuoneella?   Kuvataiteilijat Autio, Lindström, Poijärvi, Turpeinen ja Rissanen raahaavat kimpsunsa ja kampsunsa Taidetalon galleriatilaan. Näyttelyajan he työskentelevät työhuoneomaisesti  tilassa eri teemojen parissa. “Työhuoneessa” kävijät  eli näyttelyvieraat ja taideseuran jäsenet voivat osallistua näyttelyyn ehdottomalla taiteilijoille  teemoja, avainsanoja tai aiheita, joiden avulla ja innoittamana tekijät päättävät muuttaa tai jatkaa teoksiaan. Osa teoksista on myös tarkoitettu kävijöiden jatkettaviksi tai osallistuttaviksi. Näyttelyn taiteilijat heittäytyvät irrottelemaan vaihdellen tekniikoitaan ja materiaalejaan työskennellen yksin tai yhdessä, yhden tai useamman teoksen parissa tai tehden yhtä teosta yhdessä. Näyttelyn ajan on mahdollisuus tutustua erilaisiin työskentelyn tapoihin, grafiikan vedostamiseen ja  keramiikan työstämiseen muun muassa. Avajaiset ovat perinteistä poiketen projektin päätteeksi näyttelyajan viimeisenä perjantaina ja taiteilijat ovat paikalla kertomassa teoksista ja niiden syntyprosesseista.

SEITSEMÄN ELÄMYSTÄ, 16.8 – 4.9.2022 taiteilijaryhmä Silaus Taidetalon Galleriassa

SEITSEMÄN ELÄMYSTÄ, 16.8 – 4.9.2022 taiteilijaryhmä Silaus Taidetalon Galleriassa

Taiteilijaryhmä Silaus, maalauksia ja grafiikkaa

Näyttelyn nimi Seitsemän elämystä lupaa mielenkiintoisen katsauksen hyvin erilaisiin taiteen tekemisen tapoihin, seitsemään tyyliin. Tekijät osallistuivat keväällä 2022 Pekka Halosen akatemian Teemallisen kuvataiteen linjalle. Innostuneiden opiskelijoiden kesken syntyi taiteilijaryhmä Silaus, jonka jäsenet ovat jo pitäneet grafiikan näyttelyn Porvoossa, ja nyt seitsemän heistä esittäytyy Järvenpään Taidetalolla. 

Mukana on pitkään kuvataidetta tehneitä, näyttelyitä pitäneitä sekä taiteen tekemistä vuosia harrastaneita. 

Näyttelyn toteuttamiseen lähdettiin ajatuksella että ripustuksen harmoniaa tai yhteistä teemaa ei tavoitella ja että jokainen tekee sellaista mikä sisältä nousee ja minkä kokee polttelevan. Lopputuloksena syntyi valoisaa ja värikästä, ronskia ja herkkää, vauhdikasta ja tarkkaa, puhuttelevaa ja mieleen jäävää taidetta. 

Työt on ryhmitelty tekijöittäin omaksi kokonaisuudekseen. Katsojan on helppo seurata kunkin tekijän tyyliä ja tekemisen tapaa. Nähtävää ja koettavaa on varmasti jokaiselle  taidemaulle – luvassa on seitsemän elämystä. 

Avajaiset 16.8. klo 17-19.

SEITSEMÄN ELÄMYSTÄ

Hanna-Leena Iskanius, Marju Karlsson, Elisa Kauppila, Helena Lindqvist, Nina Nori,  Eeva Pöyliö ja Elli Wee. Tekijät ovat Taiteilijaryhmä Silauksen jäseniä.

Järvenpään Taidetalo, Galleria, Myllytie 13 A

16.8. – 4.9.2022

Avoinna ti – pe klo 14 – 18,  la – su klo 11 – 15

ME, MYSELF & I, 26.7.-14.8.2022, Sari Raikaslehto Taidetalolla

ME, MYSELF & I, 26.7.-14.8.2022, Sari Raikaslehto Taidetalolla

ME, MYSELF & I 

Sari Raikaslehto 

26.7.-14.8.2022 

Järvenpään Taidetalon Galleria

Olen järvenpääläislähtöinen, nykyään Torniossa asuva kuvataiteilija ja keraamikko. Kuvataiteella on jo lapsuudesta lähtien ollut merkittävä osa elämässäni, vaikka jossain vaiheessa haaveilin vakavasti myös muusikon urasta. Kuvataideopinnot vetivät kuitenkin pitemmän korren ja niiden myötä olen kehittänyt osaamistani artesaani piirtäjästä aina kuvataiteilija AMK -tutkintoon asti.

Kuvataiteilijuuden ohessa olen ollut kuvataide- ja keramiikkaopettajana Tornion kansalaisopistossa yli kymmenen vuoden ajan. Lisäksi olen suunnitellut ja toteuttanut erilaisia kursseja ja työpajoja sekä lapsille että aikuisille. Näyttelytoiminnan ylläpitämiseksi olen osallistunut mahdollisimman aktiivisesti erilaisiin ryhmänäyttelyihin sekä pitänyt tasaiseen tahtiin myös yksityisnäyttelyitä eri puolilla Suomea.

Viime syksynä saamani Taiken korona-apuraha mahdollisti keskittymisen pelkästään omaan taiteelliseen työskentelyyni ja luovuin säännöllisesti kokoontuvista opetusryhmistäni. Uusia teoksia onkin syntynyt tasaiseen tahtiin, vaikka työskentelyrytmini on hidas. Käytän paljon aikaa päänsisäiseen suunnittelutyöhön ja parhaat ideat syntyvätkin usein silloin kun liikun luonnossa tai olen juuri nukahtamassa. Työskentelyn lisäksi apuraha mahdollisti soolonäyttelyiden pitämisen mm. Galleria Tilassa Torniossa, Galleria Pihatossa Lappeenrannassa sekä Galleria Lutsissa Lohjalla, sekä osallistumisen lukuisiin ryhmänäyttelyihin ympäri Suomea.

Nyt esille tuleva Me, Myself & I jatkaa edellisen näyttelykokonaisuuteni Silmänkääntäjän viitoittamaa toisin katsomisen/näkemisen ideaa, mutta mukaan on tullut syvällisempää pohdintaa minän, minuuden ja itseyden merkityksistä eksistenssin eli olemassaolon näkökulmasta. Mikä olemuksessamme on ominta itseämme, se muuttumaton ydin, joka erottaa meidät muista yksilöistä? Miten meidät määritellään ulkoapäin ja kuinka se vaikuttaa itsetuntoon ja omakuvaan? Onko itse suomalaisen mytologian mukainen kaksoisolento, eräänlainen varjosielu, joka voi sopivassa tilanteessa irrota ruumiista ja olla eri paikassa kuin kantajansa? Selittääkö tämä etiäiset eli ennakkoaavistukset tulevasta?

Monissa teoksissani toistuu muutoksen tarpeen tematiikka. Ovesta heijastuvat varjohenkilöt ovat valinnan edessä, mutta uskalluksen puute tai muutoksen myötä tapahtuvat menetykset jarruttavat päätöksentekoa ja siten ratkaisevan askeleen ottamista. Ihmisen tai vain pelkän käden esittäminen varjokuvana korostaa asennon merkitystä tunnetilan välittäjänä ja mahdollistaa samalla dialogin katsojan omien tuntemusten kanssa. Näyttelyn maalaukset ovat saaneet innoituksensa ottamistani valokuvista saaden lopullisen muotonsa maalausprosessin aikana. Maalaan pääasiassa akryylivärein ja lisään teoksiini usein kierrätysmateriaaleja sekatekniikan keinoin. Ikkunalaudoilla olevat keramiikkateokset ovat vanhempaa tuotantoa, mutta yhdistyvät teemallisesti näyttelykokonaisuuteen.

Olemassaolon arvoituksellisuus kaikkinensa on ääretön tutkimuskohde, jonka visualisointi on auttanut minua ymmärtämään tuntemuksiani itseymmärryksen kasvun myötä.

Sari Raikaslehto, Jokivarrentie 400, 95410 Tornio

www.sariraikaslehto.com

TUNTEET TAITEEKSI, 17.5.- 5.6.2022, Anna Kovanen Taidetalon Galleriassa ja MEMENTO MORI Studiossa

TUNTEET TAITEEKSI, 17.5.- 5.6.2022, Anna Kovanen Taidetalon Galleriassa ja MEMENTO MORI Studiossa

TUNTEET TAITEEKSI
Tunteet taiteeksi aihe lähti Naisten kartanon kurssista syksyllä 2021. Maalasimme ryhmässä tunteita taiteeksi. Kaikkiin töihini liittyy tekohetken tunnelataus. Näyttelyn neljä ensimmäistä työtä olen tehnyt tällä kurssilla.
Asunnossani sattuneen vesivahingon takia olen joutunut korvaamaan osan näyttelyn töistä aiemmalla tuotannolla. Osa töistä kastui ja osaa en voinut maalata valmiiksi, koska emme voineet mennä asuntoon ennen remonttityön loppusiivouksen suorittamista. Taloyhtiö kieltäytyi tekemästä sitä. Vesivahinkotaistelua kuvaa teos ”Mitätöity”.
Grafiikan työt ovat monotypiota, niistä on vain yksi ainutkertainen vedos. Kissat tarkoittavat minulle läheisyyttä ja hellyyttä, myös itsenäisyyttä.
Luonto, mytologiat, piilotajunta ja unet ovat tärkeitä inspiraation lähteitä. Karhu on minun toteemieläimeni. Halosenniemessä maalatut maisemat on mahdollista tunnistaa, ”Myrskyn jälkeen” on tosin varsin ryteikköisessä paikassa tontin nurkalla.
Taiteen tekeminen on sisäisen ja ulkoisen maailman vuoropuhelua, jonka kautta pyrin tulkitsemaan tunteita, näkymätöntä ja todellisuutta jossa elämme.

MEMENTO MORI Muista kuolevaisuutesi on ollut kiinnostava aihe jo nuoruudesta lähtien. Carlos Castañedan kirjassa intiaanitietäjä totesi: ” kuolema kulkee metrin jäljessäsi, mutta se koputtaa sinua vasta kun on aika, ei yhtään aikaisemmin tai myöhemmin”. Pääkalloja ja luurankoja olen piirtänyt ja maalannut kirjan luettuani ja oltuani kesätöissä anatomian laitoksella. Grafiikan vedokset ovat monotypioita, joista on vain tämä ainutkertainen vedos.
Fajumin muumiomaalauksissa on kahden yli 2000 vuotta sitten kuolleen henkilön muotokuvat. Olen tehnyt nämä kopiot alkuperäisellä tyylillä munatemperalla puulle ja restauroinut vahingoittuneet osat. Muumiomaalauksista on myöhemmin kehittynyt ikonimaalausperinne. Alkuperäiset maalaukset ovat British Museumin kokoelmissa.
Monissa kulttuureissa edesmenneitä muistetaan iloiten. Karjalassa aikoinaan vainajien päivänä käytiin haudoilla syömässä ja juomassa, tarjoilut olivat myös vainajille. Latinalaisessa amerikassa pyhäinpäivä on
suuri juhla karnevaaleineen. Ajatus näiden töiden tekemiseen on eläminen tässä ja nyt. Huomisesta emme tiedä ja eilinen on jo mennyttä.

VAALEAT JUOVAT, 26.4. -15.5.2022, Anna Matikainen Taidetalon Studiossa

VAALEAT JUOVAT, 26.4. -15.5.2022, Anna Matikainen Taidetalon Studiossa


Näyttely ”Vaaleat juovat”
Alun perin suunnittelemani mukaan näyttely olisi pitänyt koostua värikkäistä abstraktisista ja esittävistä maalauksista, koska tykkään väristä, valosta ja nämä työt olisivat pitäneet toimia väripillerinä virusta vastaan. Mutta 24.2. tapahtumien jälkeen suunnitelma on muuttunut totaalisesti.Kuukauden sisällä on tapahtunut niin paljon, etten voinut enää tuoda värijuhlaa mailmaan. Olen aloittanut tekemään täysin erilaisia töitä, koska käsittelin sotatapahtumia minun sukulaisteni kautta. Sen vuoksi, olen päättänyt jakaa näyttelytilan kahteen osaan: elämä ilman sotaa ja sodan keskellä.Tämä näyttely on minun huutoni rauhan puolesta! Ainoa mitä en muuttunut – näyttelyn nimeä ”Vaaleat juovat”, tässä nimessä on toivoa, että pimeän ajat väistyvät valolle.

Muutin Venäjältä Suomeen melkein 22 vuotta sitten. Minun sukulaiseni asuvat pitkin Venäjää, lisäksi Kazakstanissa, Ukrainassa ja Valkovenäjällä. Sodan alkaessa, minun ukrainalaisia sukulaiseni juoksi päivittäin piiloon pommisuojiin tai kellareihin ja sitten takaisin kotiin. Siellä on kylmä, kylmä pommisuojissa, kylmä kellareissa, kylmä ulkona ja kotonakin. He ovat käyneet kaikki vaiheet läpi, jotka ihmiset käyvät sellaisessa tilanteessa. Ensin oli shokki, sitten pelko, tämän jälkeen tuska. Koko ajan olen ollut mukana ja yrittänyt helpottaa heidän oloansa. Olen ehdottanut heille, että he kirjoittaisivat minulle omista tunteistaan. Kaikista tunteistaan, koska heidän pitäisi tukea toisiansa. En odottanut, että se on niin raskas lasti.Silloin aloitin tekemään musta/valkoisia tauluja, jotka kuvaavat minun tunteitani.

Ystävällisin terveisin
Anna Matikainen
Puheenjohtaja
Järvenpään Taideseura
Myllytie 13 A
04410 Järvenpää
www.jarvenpaantaideseura.fi

MIKSI VIHREÄ EI OLE PÄÄVÄRI? 26.4.-15.5.2022 Jari Järnström ja Tomi Åberg Taidetalon Galleriassa

MIKSI VIHREÄ EI OLE PÄÄVÄRI? 26.4.-15.5.2022 Jari Järnström ja Tomi Åberg Taidetalon Galleriassa

Suomen kaltaisessa maassa, jossa ikivihreä puusto on yleistä, vihreää voisi kenties pitää
jonkinlaisena psykologisena päävärinä, eikä siksi olekaan ihme, että näyttelyn nimenä
toimiva kysymys – Miksi vihreä ei ole pääväri? – on varmasti hyvin suomalaisessa
ympäristössä kasvaneen lapsen kokemuksista ja tunteesta kumpuava kysymys. Tämän
kysymyksen esitti lapsena ainakin Tuusulan lasten- ja nuorten kuvataidekoulun oppilas
Tomi Åberg (nyk. kuvataiteilija AMK). Vastaus oli, että on ihmisiä, joiden mielestä vihreä on
pääväri.
Tuusulan lasten- ja nuorten kuvataidekoulussa Åbergia opetti sittemmin kuvataiteilija Jari
Järnström (KuM). Järnströmillä on takanaan jo pitkä ura kuvataiteilijana ja kuvataiteen
opettajana. Osin tämän näyttelyn pohjana onkin vihreään väriin kohdistuneen kysymyksen
lisäksi – ja myös sen kautta – pohtia opettajan ja oppilaan, kokeneemman taiteilijan ja
nuoren alkajan välistä vuorovaikutusta. Palaamalla tuohon viattomaan lapsuuden
värikysymykseen on taiteilijoiden pyrkimyksenä reflektoida teoksiaan niin keskenään kuin
myös tuota opetus- ja oppimisaikaa tähän päivään.
Ennen kaikkea näyttely pohtii kuitenkin vihreää väriä. Isaac Newton (1643 – 1727) ja
Johann Wolfgang von Goethe (1749 – 1832) ovat länsimaisten väriteorioiden suuret nimet.
Tiukan newtonilaisen väriteorian mukaan vihreä ei ole ominaisuuksiltaan pääväri. Goethe
puolestaan keskittyi newtonilaisen analyyttisen väritutkimuksen sijaan värin herättämiin
tunteisiin ihmisessä. Toisaalta länsimaalaisista näkemyksistä poiketen esimerkiksi
kiinalaisvaikutteisessa Itä-Aasian kulttuuripiirissä pidetään perinteisesti värejä sininen ja
suurta osaa vihreän sävyistä saman värin eri sävyinä.
Jari Järnström aloittaa maalaamisen akryyli- ja spraymaalein action painting –tekniikalla,
jolla syntyy lennokasta abstraktiota, jossa hetkellisyys pääsee esille. Järnström antaa värien valua ja levitä vapaasti. Tämän päälle Järnström jatkaa öljyväreillä hitaammin ja harkitummin. Abstrakti ja figuratiivinen kohtaavat samassa kuvassa. Järnströmin teoksissa kantavia teemoja ja aiheita ovat ihminen ja ihmisyys, sekä erinäiset viittaukset avaruuteen ja populaarikulttuuriin.
Tomi Åberg on pääasiallisesti kuvanveistäjä, mutta työskentelee toisinaan myös
piirtämisen ja maalamisen parissa. Teoksissaan Åberg keskittyy erityisesti esivanhempien,
ihmisen, ajan ja historian teemoihin. Hänen teoksissaan toistuvat usein porras- ja
kasvimotiivit, sekä minimalistinen, hillitty tai jopa yksivärinen väriskaala.