Miten pitkään olet ollut JTS:n jäsen?

Muuttaminen Järvenpäähän 1989 ja työni Pekka Halosen akatemiassa johdattelivat minut Järvenpään Taideseuran piiriin. Pidimme ensimmäisen näyttelymme Järvenpään vanhalla taidetalolla Hanne Lindströmin ja kollegamme Asta Tirrosen kanssa 1990. Tuolloin myös liityin Taideseuraan. JTS tarjosi hyvän mahdollisuuden uutena järvenpääläisenä tutustua toisiin samanmielisiin.

Olet ollut myös puheenjohtaja, minkälaista aikaa silloin elettiin Taideseurassa – tuleeko mieleen hauskoja muistoja?

Puheenjohtajana seurassa oli tuolloin helppo olla. Aika oli melko seesteistä ja rauhallista. Oli hienoa tutustua eri ikäisiin seuralaisiin ja tehdä töitä yhdessä. Näyttelyiden kokoamiset ja ripustukset olivat mukavia. Hommat kaupungin kanssa sujuivat kultturiasiainpäällikkö Mikael Karikosken kanssa sutjakkaasti. Mikko toi aina kaupungin kukat Taidetalon avajaisiin ja yritti parhaansa meidän maristessa. Kaupunki oli kiinnostunut seuramme toiminnasta, mitä ei aina sen jälkeen ole huomannut. 

Mikä pitää luovuuden yllä vuosikymmenestä toiseen? Teetkö edelleen löytöretkiä taiteen saralla eli etsitkö uusia suuntia vai oletko perillä?

Oma työskentelyni kuvataiteilijana on jatkuvaa uuden etsimistä, ja toivoisin sen johtavan uudenlaisiin seikkailuihin tekemisen maailmassa. Joskus ennen korostettiin kovasti taiteilijan omaa tyyliä kehdosta hautaan, ja mieleeni tuli entisen hienon opettajani taidegraafikko Ilppo Heikurin erääseen näyttelyyn esille asettamat, aiemmasta totutusta ilmaisusta täysin poikkeavat, kuvat. Silloin kollegat hämmästelivät sitä mikä häneen on mennyt, kun aiemmat mustavalkoiset Helsingin kaupunkia kuvaavat mustavalkoiset, valokuvan tarkat litografiat olivat vaihtuneet ekspressiivisiksi värillisiksi omakuviksi. Se avasi myös omaa ajatteluani ja ymmärsin, että voi mennä ohi ”omasta tyylistä” eteenpäin uutta etsien. Sillä lailla voi kehittyä ja löytää tekemisen iloa ja riemua. Ehkä nuorempi taiteilijapolvi on tässä meitä vanhempia rohkeampi.

Kuvataide on teillä ilmeisesti koko perheen harrastus – mistä sinulle nämä geenit periytyivät? 

Kasvuni taiteilijaksi alkoi varhain. Olin paljon itsekseni ja tykkäsin tehdä asioita käsin vaikken osannutkaan. Koulussa taas samanhenkiset kaverit johdattelivat taiteen pariin, ja se oli tavallaan minulle ainoa mahdollisuus. En tiedä geeneistä mutta uskon, että kun vierestä pienestä pitäen seuraa kaikkea väsäämistä ja on kynä ja paperia, niin siitä se lähtee. Sitä meidän perhe on aina tehnyt.

Mitä toivot Taideseuralta tulevaisuudessa?

Taideseuran toiminta etenee sykleittäin. Nyt on menossa taas hieno vaihe, ja hallitukset ovat tehneet kovasti töitä jäsentensä eteen. Se vie paljon voimia, ja toivonkin, että aktiivit eivät väsytä itseään liikaa. Joskus vähempikin riittää.

***

Jukka Kinasen teoksia on parhaillaan esillä näyttelyssä Muistaakseni – Järvenpään Taidetalon Galleria 1 12.5.–31.5.2026

Tässä artikkelisarjassa Järvenpään Taidetalolla näyttelyitä pitävät taiteilijat esittäytyvät yleisölle. Tervetuloa tutustumaan näyttelyihin!

---

Järvenpään Taidetalo
Myllytie 13 A, Järvenpää
Avoinna ti–pe klo 14–18, la–su klo 11–15
Vapaa pääsy